#184 ydinfysiikka nimeltä ohjaus

Jokainen agiohjaaja tietää varmasti ohjauskuvioita. Jotkin kuviot on helpompia ja toiset vaativampia ja joihinkin tilanteisiin sopii useampikin kuvio.

Mutta mikä ihime siihen sitten vaikuttaa että niitä kuvioita ei oikeasti osaa käyttää radalla?

Ainakin omalla kohdalla tuppaa tapahtumaan sitä että rataan tutustumisessa kaikki menee hyvin hienosti ja meno näyttää siltä miltä pitääkin mutta auta armias kun soppaan lisätään koira, niin kaikki se vähäinenkin oppi mitä viimeisen vuoden aikana on tullut napattua Lakken valmentajilta ja kouluttajilta katoaa kuin taikaiskusta ja meno on semmoistakin räpellystä että oksat pois.

En tiedä että alanko miettimään koiraa niin paljon että oikeasti vain unohdan ohjata. Monesti tuntuu että juuri kisanomaisissa tilanteissa/kisaradoilla se koira on juuri siellä missä se ei saisi olla (=selän takana) ja sitten etsitäänkin koiraa ja juostaan päin esteitä. Pate ei kuitenkaan mikään pienimmän kokoluokan koira ole, mutta yllättävän hyvin tuon spanieliristeytyksen saa katoamaan selän taakse ja silloin hajoaakin pakka ainakin liian moneksi sekunniksi vaikka ideaalisin tilanne on se että koira olisi koko ajan näkyvillä eikä edes mitään nanosekunnin pakan hajoamisia tapahtuisi.

Välillä olen miettinyt sitä että aiheuttaako tätä ohjausongelmaa Paten vauhdin vaihtelut, sillä välillä koira on hidas kuin lahna ja toisaalta välillä painellaankin melkein bc vauhtia radalla ja akka tulee liian monta estettä perässä. Joskus taas mietin että etenenkö itse liian hitaasti jolloin koira ei etene joka taas saattaa aiheuttaa sitä että alan itse edetä liikaa ja hupsheikkaa oravanpyörä on valmis.

Ehkä mä tarttisin jonkun huutamaan kokoajan "ETENE RAUHASSA JA MUISTA KOIRA!" ainakin siihen asti että löydettäisiin jonkin asteinen harmonia tai ainakin saataisiin meidän nykyistä harmonian ripettä paremmaksi. Toisaalta mikäs mä oon sanomaan miltä se meidän meno näyttää, kun itse näen radalla vain esteet ja kuulen vain ne omat päänsisäiset parut mitä siellä lentelee ihan liian usein.

Mutta toisaalta ehkä meidän ei tarvitse olla vielä täydellisiä tässäkään asiassa koska eihän me olla oikeasti ees pitkään harrastettu. Ehkä jossain tulevaisuudessa odottaa ne kaikki pienet asiat jotka mun ohjauksesta vielä puuttuu siihen että meno olis semmoista mitä sen kuuluisikin olla... Only time will tell that.

Postauksen kuvat (c) Sami Ritoniemi