Viimeisin blogipostaus on maaliskuulta ja jotenkin vain tuntuu että tää blogin kirjoittaminen on jäänyt ihan kokonaan, vaikka kirjoitettavaa olisi vaikka ja miten.
Jos nyt vaikka tehtäisiin tähänväliin tälläinen (pieni) koostepostaus ja tämän jälkeen voisikin olla hyvä alkaa päivittelemään tätä blogia taas enemmänkin, jotta muistaa sitten joskus vuosien päästäkin, että mitäs kaikkea sitä on tullut tehtyä tuon pörriäisen kanssa.
Huhtikuu meni treenitauolla ja ihan hirveästi ei taidettu tehdä edes omatoimisesti mitään tuon pörrön kanssa, vaikka oikeasti se vaatisi paljon enemmän treeniä, mutta jotenkin en vain saa itseäni treenaamaan tuon doggon kanssa vaikka pienellä treenillä saataisiin meidän kisavalmiutta paremmaksi.
Toukokuussa sitten aloiteltiinkin uudelleen rallyilyt ja meidän treenit menee todella tasaisesti ja tuntuu että tuo pörriäinen vaan paranee treeni treeniltä ja meno vain tasaistuu ja saadaan hommaa toimimaan paljon paremmin, sekä itsekkin opin paremmin ohjaamaan spanieliani.
Tällä treenikaudella ollaan myös onnistuttu ratkomaan ongelmia ja saatiin Paten poikittaminen istumisissa niinkin pienellä asialla, kuin käskyn vaihdolla. Aiemmin ollaan käytetty istumisissa ihan perus "Istu" käskyä, mutta koska se on yleisesti käytössä oleva käsky niin istumiset olivat mitä olivat ja nyt kun vaihdettiin istumatehtäviin käskyksi "Sivu" joka meillä on käytössä perusasennossa, istuu Pate paljon suoremmassa ja paremmin, jolloin tehtävien suorittaminen on helpompaa ja siistimpää.
Myös maahanmeno ja siellä pysyminen on alkanut olemaan paremmalla mallilla, vaikkakin se vaatii paljon treeniä edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt pitääkin vain toivoa että me saataisiin ryhmäpaikka myös kesäkauden loppupuolelle, tai sitten pitää hankkia vapaaharkka oikeus, jotta päästäisiin pitämään treenit yllä ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös kokeisiin kokeilemaan onneamme.
Ryhmäpaikasta puheen ollen, kuten varmasti otsikostakin sai selville, hain Lakken valmentajaksi Rally-tokon puolelle nyt kesän toiselle puoliskolle ja nyt vain jännitetäänkin että tuleeko mulle ryhmää, vai jäädäänkö vielä nuolemaan näppejään oman ryhmän suhteen.
Oman ryhmän saaminen jännittää tällä hetkellä jonkin verran, sillä en ole ennemmin vetänyt omaa ryhmää, joten en yhtään tiedä että miten homma sujuisi, mutta kunhan vain menee rauhassa ja kylttiä kerrallaan, niin eikähän se siitä ala sujumaan ja onneksi meidän seurasta varmasti löytyy monta auttavaa ihmistä jos jotain ongelmaa tulee ja ainahan sitä voi googlailla tietoa ja katsella youtube videoita jos meinaa mennä sormi suuhun.
perjantai 7. kesäkuuta 2019
tiistai 26. maaliskuuta 2019
#222 - Käskyt hukassa ja takapään käyttö hallussa
Meidän kauden toiseksi viimeiset treenit osuivat sunnuntaille 17.3.19.
Treeneissä tehtiin puolenvaihteluita ja mukana oli tällä kertaa myös aikoinaan aksassa tutuksi tulleet putki ja muutama hyppy. Putki ja hypyt olivat juuri sen verran sopivasti lähellä toisiaan, jotta tiesin olevan liiankin hyvän mahdollisuuden siihen, että eräs nimeltä mainitsematon yli innokas spanieliristeytys voisi irrota väärään suuntaan todella herkästi, varsinkin kun itse jouduin muistamaan pitämään ohjauslinjani hieman oikealle kääntyneenä, sen sijaan että olisin ohjannut suoraan.
Kuitenkin yllätyksekseni tilanne oli täysin päinvastainen, sillä P ei irronnut sitten millään. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä putket ovat olleet meille jossain vaiheessa semmoisiakin magneetteja, että ei paremmasta väliä. Kuitenkin loppupeleissä koira tajusi mitä käsky "putkeen!" meinaa ja koira lähti oikeille poluille. Joko moodi oli vain hieman väärä tai sitten mutkaputki toimi hyvänä jarruna, mutta Paten sai helposti napattua putkelta takaisin seuruuseen eikä koira ollut jo toisessa päässä hallia, mikä olisi voinut olla meidän kohdalla ihan mahdollinenkin vaihtoehto.
Seuraaminen oli tällä kertaa paljon parempaa kuin mitä se on ollut aiemmissa treeneissä ja jollain tapaa mitä on koiransa tekemistä nähnyt ohjaajan näkökulmasta, tuntuu että sen tekeminen paranee joka kerta kun treenit ovat säännöllisesti. Tai ainakin siltä se itsestä tuntuu että tauon jälkeen ensimmäinen treenikerta on suorastaan apinoimista ja siitä seuraavat mennään vielä hieman pönttomoodissa, kunnes treeneistä kolme alkaen homma taas sujuu ja koiran meno on paljon parempaa.
Näissä treeneissä meidän ongelmaksi muodostui yllättäen kepit, jotka olivat hallin laidalla. Tästä vähän yllätyin, mutta omapa oli mokani, kun en tajunnut tätä ajatella tarpeeksi ajoissa ja pitää koiraa paremmassa kontrollissa.
Toinen puoli radasta mentiin vasemmalla ohjaten ja toinen puoli oikealla, sillä treenin teemana oli puolen vaihdokset. Vaikka ei olla hirveästi Paten kanssa treenailtu seuraamista molemmilla puolilla, tekee se kaunista seuruuta molemmilla puolilla. Meidän kompastuskivenä onkin tällä hetkellä se, kun koiran pitäisi istua viereeni perusasentoon, jotta sen saa myös pysymään siellä.
Tällä kertaa se esitteli aika kaunista takapään käyttöä, sillä se pomppasi samalla sekuntilla palkkauksen jälkeen istumaan vinottain eteeni, niin että sillä oli mahdollisuus nähdä minut paremmin. En sitten tiedä että johtuuko se siitä että koiruus on edelleen kunnon moppi, vai loppuiko sen ajatustoiminta vain lopunkin, mutta tämmöistä hän harrasteli.
Yksi kompastuskivi oli myös sarjahyppy, sillä jouduin käymään ihan reilusti merkkaamassa viimeisen esteen sekä varmaan olisi täytynyt vielä hieman jarruttaakkin koiraa, jotta sen olisi saanut kontrolliin nopeammin ja olisi päässyt yhtä matkaa maaliin.
Onneksi tuommoiset kyltit ovat tulossa vasta korkeammissa luokissa, joten meillä on hyvin aikaa treenata ne kuntoon.
Tällä viikolla edessä olisi meidän talvikauden viimeiset treenit, ennen kuin saadaan tieto siitä jotta mahduttiinko mihinkään ryhmään kesäkaudelle.
Treeneissä tehtiin puolenvaihteluita ja mukana oli tällä kertaa myös aikoinaan aksassa tutuksi tulleet putki ja muutama hyppy. Putki ja hypyt olivat juuri sen verran sopivasti lähellä toisiaan, jotta tiesin olevan liiankin hyvän mahdollisuuden siihen, että eräs nimeltä mainitsematon yli innokas spanieliristeytys voisi irrota väärään suuntaan todella herkästi, varsinkin kun itse jouduin muistamaan pitämään ohjauslinjani hieman oikealle kääntyneenä, sen sijaan että olisin ohjannut suoraan.
Kuitenkin yllätyksekseni tilanne oli täysin päinvastainen, sillä P ei irronnut sitten millään. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä putket ovat olleet meille jossain vaiheessa semmoisiakin magneetteja, että ei paremmasta väliä. Kuitenkin loppupeleissä koira tajusi mitä käsky "putkeen!" meinaa ja koira lähti oikeille poluille. Joko moodi oli vain hieman väärä tai sitten mutkaputki toimi hyvänä jarruna, mutta Paten sai helposti napattua putkelta takaisin seuruuseen eikä koira ollut jo toisessa päässä hallia, mikä olisi voinut olla meidän kohdalla ihan mahdollinenkin vaihtoehto.
Seuraaminen oli tällä kertaa paljon parempaa kuin mitä se on ollut aiemmissa treeneissä ja jollain tapaa mitä on koiransa tekemistä nähnyt ohjaajan näkökulmasta, tuntuu että sen tekeminen paranee joka kerta kun treenit ovat säännöllisesti. Tai ainakin siltä se itsestä tuntuu että tauon jälkeen ensimmäinen treenikerta on suorastaan apinoimista ja siitä seuraavat mennään vielä hieman pönttomoodissa, kunnes treeneistä kolme alkaen homma taas sujuu ja koiran meno on paljon parempaa.
Näissä treeneissä meidän ongelmaksi muodostui yllättäen kepit, jotka olivat hallin laidalla. Tästä vähän yllätyin, mutta omapa oli mokani, kun en tajunnut tätä ajatella tarpeeksi ajoissa ja pitää koiraa paremmassa kontrollissa.
Toinen puoli radasta mentiin vasemmalla ohjaten ja toinen puoli oikealla, sillä treenin teemana oli puolen vaihdokset. Vaikka ei olla hirveästi Paten kanssa treenailtu seuraamista molemmilla puolilla, tekee se kaunista seuruuta molemmilla puolilla. Meidän kompastuskivenä onkin tällä hetkellä se, kun koiran pitäisi istua viereeni perusasentoon, jotta sen saa myös pysymään siellä.
Tällä kertaa se esitteli aika kaunista takapään käyttöä, sillä se pomppasi samalla sekuntilla palkkauksen jälkeen istumaan vinottain eteeni, niin että sillä oli mahdollisuus nähdä minut paremmin. En sitten tiedä että johtuuko se siitä että koiruus on edelleen kunnon moppi, vai loppuiko sen ajatustoiminta vain lopunkin, mutta tämmöistä hän harrasteli.
Yksi kompastuskivi oli myös sarjahyppy, sillä jouduin käymään ihan reilusti merkkaamassa viimeisen esteen sekä varmaan olisi täytynyt vielä hieman jarruttaakkin koiraa, jotta sen olisi saanut kontrolliin nopeammin ja olisi päässyt yhtä matkaa maaliin.
Onneksi tuommoiset kyltit ovat tulossa vasta korkeammissa luokissa, joten meillä on hyvin aikaa treenata ne kuntoon.
Tällä viikolla edessä olisi meidän talvikauden viimeiset treenit, ennen kuin saadaan tieto siitä jotta mahduttiinko mihinkään ryhmään kesäkaudelle.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
#221 Takapään käyttöä ja aivot peliin
Sunnuntaina suunnattiin taas treeneihin ja tällä kerralla meillä oli teemana takapään käyttöä.
Näihin treeneihin lähtiessä fiilis oli hieman parempi, sillä vaikka treenejä meni peruutukseen useammat, oli viime viikon aivottomien treenien jälkeen semmoinen fiilis, että tällä kertaa spanielini saattaisi olla paremmin kulolla ja näin onneksi olikin.
Ennen kuin siirryttiin tekemään kokonaista rataa, tehtiin Paten kanssa ihan vain kuivaharjoittelua takapään käytöstä ja pienen erheen ja yrityksen kautta saatiinkin koira käyttämään jonkin verran takapäätään, vaikka kuski ei ollut koko ajan ihan tilanteen tasalla.
Seuraavalla kierroksella siirryttiinkin jo radalle ja koska koira oli hieman paremmin kuulolla, vaadin siltä jonkin verran aktiivisemmin kontaktia ja seuraamista, joka sujui näissä treeneissä kivasti ja varmasti, kunhan vain saadaan vielä treenejä aktiivisemmaksi ja vaatimustasoa nostettua niin seuraaminen paranee paranemistaan.
Tehtävät menivät myös ihan ok, istumiset tuppaavat tulemaan hieman liian nopeasti meidän kohdalla, joten niitä pitäisi kanssa treenailla varmaankin niin, että käsky tulisi jo askelta tai puolikasta ennen kylttiä, jos suoritus olisi silloin oikealla paikalla.
Näihin treeneihin lähtiessä fiilis oli hieman parempi, sillä vaikka treenejä meni peruutukseen useammat, oli viime viikon aivottomien treenien jälkeen semmoinen fiilis, että tällä kertaa spanielini saattaisi olla paremmin kulolla ja näin onneksi olikin.
Ennen kuin siirryttiin tekemään kokonaista rataa, tehtiin Paten kanssa ihan vain kuivaharjoittelua takapään käytöstä ja pienen erheen ja yrityksen kautta saatiinkin koira käyttämään jonkin verran takapäätään, vaikka kuski ei ollut koko ajan ihan tilanteen tasalla.
Seuraavalla kierroksella siirryttiinkin jo radalle ja koska koira oli hieman paremmin kuulolla, vaadin siltä jonkin verran aktiivisemmin kontaktia ja seuraamista, joka sujui näissä treeneissä kivasti ja varmasti, kunhan vain saadaan vielä treenejä aktiivisemmaksi ja vaatimustasoa nostettua niin seuraaminen paranee paranemistaan.
Tehtävät menivät myös ihan ok, istumiset tuppaavat tulemaan hieman liian nopeasti meidän kohdalla, joten niitä pitäisi kanssa treenailla varmaankin niin, että käsky tulisi jo askelta tai puolikasta ennen kylttiä, jos suoritus olisi silloin oikealla paikalla.
270 ja 230 käännökset suoritettiin meidän kohdalla vetämällä koira nenästä namin kanssa käännökseen joka toimi hyvin ja saatiinkin ihan kivoja suorituksia, vaikkakin koira karkasi välillä jonnekkin omaan suuntaansa, jolloin vain palasin muutaman askeleen taakseppäin ja otin koiran uudelleen seuruuseen ja saavuttiin kyltille uuteen yritykseen.
Koska meitä oli vain kaksi koirakkoa näissä treeneissä, kerkesimme ottamaan Paten kanssa vielä kolmannen kierroksen, joka tällä kertaa tehtiin niin, että koira joutuikin seuraamaan oikealla.
Saatiin kehuja meidän oikealla seuraamisesta ja että meidän pitäisi kuulemma siirtyä suoraan korkeampiin luokkiin, mutta jos nyt kuitenkin haettaisiin ne tulokset sieltä ALO:sta ja AVO:sta ennen niitä hullutuksia : D
Rata sujui oikealle seuratessa hyvin ja tällä pätkällä jätettiin kyltti seitsemän suorittamatta.
Hyvin menneiden treenien jälkeen motivaatio nousi taas kerran ja toivottavasti tästä jatketaan edelleen paranevaan suuntaan.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
#220 Privaatti treenit
Meillä oli muutama viikko taukoa treeneistä, sillä olin itse ainut joka olisi päässyt joka viikko paikalle, joten katsottiin paremmaksi siirtää treenit aina viikon eteenpäin, kunnes eilen viimeinkin päästiin taas treenaamisen makuun. Oltiin ainoita jotka pääsi paikalle heti treenien alettua, joten saatiinkin spanielin kanssa privaatti treeniaikaa ennen kuin muut saapuivat paikalle ja meidän oli valitettavasti pakko lähteä kotiin.
Tällä kertaa treenattiin ihan oikealla puolella meidän hallissa ja voi että kun nenä taas vei pientä spanielia...
Teemana oli asennon vaihtelu ja meillä oli kylttejä ihan ALO:sta VOI:hin ja taisi olla myös yksi MES luokan kylttikin.
Ensimmäinen tehtävä kyltti oli istu - askel & istu - kaksi askelta & istu - kolme askelta & istu. Simppeli kyltti mutta niin pirun vaativa silloin kun koira ei ota mitään kontaktia ohjaajaan... Pelkälle lähtökyltille jouduttiin jo tekemään sen verran töitä että oltaisiin samassa ajassa suoritettu varmaan parikin kylttiä radalta. Kuitenkin jossain vaiheessa korvat alkoivat pelaamaan sen verran, että saatiin jonkinlainen perusasento, joka oli kyllä kaukana siitä mitä ollaan Paten kanssa treenattu, mutta en tällä kertaa viitsinyt sitten vaatia enempää, kuin sen, että koira istuisi suhteellisen suorassa ja hakisi edes sekuntiksi kontaktin, sillä muuten ei oltaisi varmaankaan tehty mitään koko treenien aikana.
Saatiin myös jonkinlaista seuruuksi luokiteltavaa liikkumista esiin lähdön ja ensimmäisen kyltin välillä, jonka jälkeen pakka taas hajosikin koiralta kokonaan ja mitkään käskyt eivät menneet lävitse ensimmäisen kolmen kerran aikana... Kuitenkin kun tehtiin muutaman kyltin pätkää useammalla toistolla ja lopuksi hinkattiin myös tätä kylttiä, saatiin koirasta irti hieman nopeampi suoritus, vaikkakin suoritus paikka oli ihan päin prinkkalaa.
Suorituspaikkojen ja asentojen pariin on tarkoitus kyllä palata myöhemmin, mutta tällä kertaa tiesin jo ennen kun treeneihin lähdettiin että hommasta ei tulisi mitään, joten en sen vuoksi viitsinyt ruveta hinkkaamaan niitä hirveästi vaan säästän sen ensi kerralle, jolloin koiran ajattelisi olevan enemmän kuulolla jolloin treenillä on toivottavasti myös jonkinlainen haluttu lopputulos.
Radan toinen suorituskyltti oli perus istu ja sen jälkeen tuli istu-maahan kyltti. Tuo seuraava istuminen tuli hieman yllättäen varmaan myöskin sen takia, että Pate ei pysynyt kuulolla oikeastaan ollenkaan, mutta kuitenkin koiran sai jollain tavalla istumaan.
Istu-maaahan kyltti sujui sitten hieman paremmin, mutta siinä että koira pysyisi makaamassa, vaikka itse suoristuisinkin seisomaan, pitää tehdä paaaaaaaaljon treeniä, tai kehitellä jokin yhdistelmäkäsky, sillä tällä hetkellä joudun antamaan käskyt maahan ja paikka, jotta pääsen suoristumaan ilman että Pate nousee suoraan itse seisomaan. Tietenkin meidän maahan käsky on muutenkin hieman huonolla mallilla joten sitä pitäisi treenata paljon enemmän ja toivon mukaan se samalla alkaisi myös kasvattamaan maassa olon kestoa, joten ehkä vuoden lopussa mulla on hieno pieni rally-toko cockapoo.
Tällä kertaa treenattiin ihan oikealla puolella meidän hallissa ja voi että kun nenä taas vei pientä spanielia...
Teemana oli asennon vaihtelu ja meillä oli kylttejä ihan ALO:sta VOI:hin ja taisi olla myös yksi MES luokan kylttikin.
Ensimmäinen tehtävä kyltti oli istu - askel & istu - kaksi askelta & istu - kolme askelta & istu. Simppeli kyltti mutta niin pirun vaativa silloin kun koira ei ota mitään kontaktia ohjaajaan... Pelkälle lähtökyltille jouduttiin jo tekemään sen verran töitä että oltaisiin samassa ajassa suoritettu varmaan parikin kylttiä radalta. Kuitenkin jossain vaiheessa korvat alkoivat pelaamaan sen verran, että saatiin jonkinlainen perusasento, joka oli kyllä kaukana siitä mitä ollaan Paten kanssa treenattu, mutta en tällä kertaa viitsinyt sitten vaatia enempää, kuin sen, että koira istuisi suhteellisen suorassa ja hakisi edes sekuntiksi kontaktin, sillä muuten ei oltaisi varmaankaan tehty mitään koko treenien aikana.
Saatiin myös jonkinlaista seuruuksi luokiteltavaa liikkumista esiin lähdön ja ensimmäisen kyltin välillä, jonka jälkeen pakka taas hajosikin koiralta kokonaan ja mitkään käskyt eivät menneet lävitse ensimmäisen kolmen kerran aikana... Kuitenkin kun tehtiin muutaman kyltin pätkää useammalla toistolla ja lopuksi hinkattiin myös tätä kylttiä, saatiin koirasta irti hieman nopeampi suoritus, vaikkakin suoritus paikka oli ihan päin prinkkalaa.
Suorituspaikkojen ja asentojen pariin on tarkoitus kyllä palata myöhemmin, mutta tällä kertaa tiesin jo ennen kun treeneihin lähdettiin että hommasta ei tulisi mitään, joten en sen vuoksi viitsinyt ruveta hinkkaamaan niitä hirveästi vaan säästän sen ensi kerralle, jolloin koiran ajattelisi olevan enemmän kuulolla jolloin treenillä on toivottavasti myös jonkinlainen haluttu lopputulos.
Radan toinen suorituskyltti oli perus istu ja sen jälkeen tuli istu-maahan kyltti. Tuo seuraava istuminen tuli hieman yllättäen varmaan myöskin sen takia, että Pate ei pysynyt kuulolla oikeastaan ollenkaan, mutta kuitenkin koiran sai jollain tavalla istumaan.
Istu-maaahan kyltti sujui sitten hieman paremmin, mutta siinä että koira pysyisi makaamassa, vaikka itse suoristuisinkin seisomaan, pitää tehdä paaaaaaaaljon treeniä, tai kehitellä jokin yhdistelmäkäsky, sillä tällä hetkellä joudun antamaan käskyt maahan ja paikka, jotta pääsen suoristumaan ilman että Pate nousee suoraan itse seisomaan. Tietenkin meidän maahan käsky on muutenkin hieman huonolla mallilla joten sitä pitäisi treenata paljon enemmän ja toivon mukaan se samalla alkaisi myös kasvattamaan maassa olon kestoa, joten ehkä vuoden lopussa mulla on hieno pieni rally-toko cockapoo.
keskiviikko 13. helmikuuta 2019
#219 - Spanielin muisti palaa pätkissä
Viime sunnuntain rallytreenien teemana oli seuruu ja tehtiinkin vähän muokattua BH kokeen kaaviota.
Ohjaaja oli taas sitä mieltä että mennään vain kylttiä kerrallaan, mutta kuitenkin loppupeleissä käytiinkin taas koko rata lävitse ja voi pojat miten nätisti pieni villakoiraeläin tekikään seuruuta pätkissä. Kontaktin pitäminen ei ole vielä ihan hallussa, mutta mitään toko kokeeseen riittävää suoritusta ei toisaalta haetakkaan, mutta hieman se saisi olla vielä tiiviimpä ja parempaa.
Kuitenkin nyt kun koira näyttää että sieltä alkaa taas nätti seuruu löytymään on sitä helpompi alkaa taas vaatimaankin ja toivon mukaan saataisiin se hieman vielä tiiviimmäksi kurssin aikana. Välillä myös seuruu karkasi täysin siihen että koira lähtee juoksemaan eteeni, tai sitten se vain poikittaa edessäni, mutta tällöin palautin Paten perusasentoon ja aloitettiin uudella seuruu käskyllä tehtävän suorittaminen, jolloin seuruu oli taas paljon nätimpää.
Tempon muutokset (juosten, hiljempaa, normaalivauhti) olivat haastavia, sekä istuminen, mutta nekin saatiin sujumaan, vaikka niitä ei nyt niin paljoa hinkattukaan.
Viimeinen rata jouduttiin menemään täysin improvisoidulla pallopalkkauksella, sillä eräs nimeltä mainitsematon ei ollut varautunut yhtä namipussia isommalla määrällä nameja, joten meidän namit loppui ihan kesken, sillä tällä treenikerralla palkkaamista varmastikkin sai tehdä.
Tämän viikon treenejä odotetaankin innolla ja pienenä hulluna haaveena olisi mahdollisesti ilmoitella meidät ensi kuun lopussa olevaan Lakken Rally-toko Cup:in mölli ALO luokkaan, mutta katsellaan nyt vielä muutamat treenit että miten tämä lähtee sujumaan ja saataisiinko hommaa sille mallille että meidän olisi kannattavaa käydä kokeilemassa millaista tulosta me saataisiin kisoista, vaikkakin kisatilanne tarjoaa oikeastaan vain hyvää ratatreeniä, joten voipi olla jotta me käydään yksi rata tassuttelemassa lävitse.
Ohjaaja oli taas sitä mieltä että mennään vain kylttiä kerrallaan, mutta kuitenkin loppupeleissä käytiinkin taas koko rata lävitse ja voi pojat miten nätisti pieni villakoiraeläin tekikään seuruuta pätkissä. Kontaktin pitäminen ei ole vielä ihan hallussa, mutta mitään toko kokeeseen riittävää suoritusta ei toisaalta haetakkaan, mutta hieman se saisi olla vielä tiiviimpä ja parempaa.
Kuitenkin nyt kun koira näyttää että sieltä alkaa taas nätti seuruu löytymään on sitä helpompi alkaa taas vaatimaankin ja toivon mukaan saataisiin se hieman vielä tiiviimmäksi kurssin aikana. Välillä myös seuruu karkasi täysin siihen että koira lähtee juoksemaan eteeni, tai sitten se vain poikittaa edessäni, mutta tällöin palautin Paten perusasentoon ja aloitettiin uudella seuruu käskyllä tehtävän suorittaminen, jolloin seuruu oli taas paljon nätimpää.
Tempon muutokset (juosten, hiljempaa, normaalivauhti) olivat haastavia, sekä istuminen, mutta nekin saatiin sujumaan, vaikka niitä ei nyt niin paljoa hinkattukaan.
Viimeinen rata jouduttiin menemään täysin improvisoidulla pallopalkkauksella, sillä eräs nimeltä mainitsematon ei ollut varautunut yhtä namipussia isommalla määrällä nameja, joten meidän namit loppui ihan kesken, sillä tällä treenikerralla palkkaamista varmastikkin sai tehdä.
Tämän viikon treenejä odotetaankin innolla ja pienenä hulluna haaveena olisi mahdollisesti ilmoitella meidät ensi kuun lopussa olevaan Lakken Rally-toko Cup:in mölli ALO luokkaan, mutta katsellaan nyt vielä muutamat treenit että miten tämä lähtee sujumaan ja saataisiinko hommaa sille mallille että meidän olisi kannattavaa käydä kokeilemassa millaista tulosta me saataisiin kisoista, vaikkakin kisatilanne tarjoaa oikeastaan vain hyvää ratatreeniä, joten voipi olla jotta me käydään yksi rata tassuttelemassa lävitse.
tiistai 5. helmikuuta 2019
#218 - Jotain hyvää jotain huonoa
Viime sunnuntaina päästiin viimein Paten kanssa ensimmäisen kerran treeneihin ja pakko on sanoa, että ohjaajan odotukset eivät olleet korkealla sen suhteen että saataisiin mitään aikaan koko treeneissä.
Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.
Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä rataa alkuun vain kolmen kyltin pätkässä, mutta jossain vaiheessa huomasinkin että mentiinkin koko rata heti ensimmäisellä kerralla lävitse.
Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)
Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.
Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.
Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.
Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)
Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.
Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.
tiistai 1. tammikuuta 2019
#217 - 2019 ja paluu treeniin
Ensivuonna päästään viimein palaamaan aktiivisen treenin pariin, sillä saatiin Paten kanssa ryhmäpaikka alkavalle kaudelle rallytokoon joten ainakin kevään ajan treenaillaan pojan kanssa aktiivisesti ja toivon mukaan myös kesälle ja syksylle saataisiin ryhmäpaikat jos vaikka viimein päästäisiin kokeeseenkin.
Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.
Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.
Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.
Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.
Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.
Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)