#216 - Kun treeni ei suju

Nyt kun asun paljon lähempänä Patea, on koiran kanssa tullut aloitettua treenit hiljalleen. Ensimmäisen kerran treenailtiin pojan kanssa ihan vain kotona muutamaan otteeseen perusasentoa ja tällöin koira toimi hyvin, mutta auta armias kun siirrettiin meidän treenit ulos ja alettiin vaatimaankin vähän enemmän pienen aivoilta.

Treenipaikaksi valikoitui entisen ala-asteeni kenttä jonne tein meille kaksi kolmen kyltin pätkää, joista olisi saanut käännöksen kanssa pienen seitsemän tehtävän radan. Kuitenkin omat kylttipidikkeeni ovat sen verran hassuja normaalilla a4:sella, että joko kyltti tulisi olla käännettynä pystyyn tai paperin oltava vähän isompi, sillä nyt ei ollut mitään toivoa siitä, että kyltit olisivat pysyneet paikallaan.

Päädyttiinkin nopeasti siis hylkäämään kyltit ja jatkettiin seuraamisen treenauksella, sillä meillä on siinä vielä paljon tehtävää ainakin jos halutaan saada se edes osaksi paljon siistimmän näköiseksi ja tuntuiseksi kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä sieltä täältä löytyy pari kolme askelta missä koiralla on kunnollinen kontakti minuun, mutta Paten sijainti on vähän liian irti. En tietenkään ole hakemassa ihan täydellistä toko seuraamista, mutta jos saataisiin edes sentin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktissa pysyväksi tätä meidän räpellystä niin voitaisiin saada muutama pisteen puolikas enemmän.

Tällä kertaa meidän isoimmaksi ongelmaksi muodostui palkkaaminen. Aloitin treenit namipalkalla, mutta aina jos nami tipahti, ei koiran keskittyminen riittänyt yhtään siihen että oltaisiin vain jatkettu eteenpäin ja poimittu nami myöhemmin matkaan tai unohdettu se kokonaan. Tippuneiden namien jälkeen meni myös todella pitkään että sain Paten taas kuuntelemaan ja toimimaan kunnolla joten lopetettiin muutaman yrityksen jälkeen namipalkkaus ja vaihdettiin palkkaus naksuttimeen, joka toimi paljon paremmin ja aina seuraus suoran päässä koira sai myös namin.

Jos seuraat meitä instagramissa olet varmastikkin jo nähnyt videon näistä treeneistä ja tuolta videolta kuulee hyvin, miten naksuttelen koiralle todella tiuhaan tahtiin. Kokeilin myös palkata koiraa aika reippaaseen tahtiin, jotta koiralle tulisi rutiini hommasta ja että se mahdollisesti tajuaisi mitä siltä ollaan hakemassa.

Tämä toimikin yhtä virhenaksua lukuun ottamatta hyvin ja varmaankin jatketaan tästä eteenpäin naksuttimen kanssa treenejä ennen kuin keksitään jokin paljon parempi ja toimivampi palkkausmetodi.

#215 Takaisin treeneihin & karkailua

Meidän on ollut ajatuksena Paten kanssa aloittaa treenaaminen jo monta kertaa, mutta sopivien namien puute on ollut hidastamassa tätä päätöstä. Onnistuin kuitenkin sunnuntaina viimein löytämään keskiseltä pojalle sopivia nameja ja viime keskiviikkona vieraillessani kotona, otin itseäni viimeinkin niskasta kiinni ja tein koiran kanssa lyhyen treenin joka sisälsi muutaman toiston.

Treenien kohteeksi valittiin perusasento, sillä haluan alkaa hiljalleen hiomaan kaikkia palikoita kohdalleen ensi vuoden rallytreenejä ajatellen jotta saadaan treeneissä mahdollisesti keskittyä ratapätkiin tai kokonaisiin ratoihin, sen sijaan että kallista treeniaikaa menisi hukkaan näihin perusjuttuihin, kun tavoitteena olisi kuitenkin viimeinkin saada niitä ALO luokan tuloksia alle ja mahdollisesti jopa luokkanousu.

Pate haki perusasennon todella hyvin ja paikka löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka koira kävikin super paljon kierroksilla. Perusasentoa haluaisin kyllä löytää tassun mitan verran eteenpäin, sillä nyt koira jää ihan vähän liian taakse omaan mieleeni.

Suunnitelmissa olisikin tässä syksyn aikana kysellä jostain treeniseuraa ja käydä treenailemassa vähän omatoimisesti jokun kanssa rallya niin treeneistä tulisikin jotain siihen asti että päästään katselemaan meille ryhmäpaikkaa vihdoin ja viimein.

Pate on alkanut nyt myös karkailemaan jonkin kumman takia, mitä se ei ole ennemmin tehnyt. En sitten tiedä että johtuuko se siitä kun koira ei muuten hirveästi mitään tee, vai onko sillä sitten jotkut muut motiivit takanaan. Kuitenkin poika on viimeiset viisi vuotta asunut samalla paikalla joten tämmöisiä karkailuja olisi olettanut tapahtuvan silloin kun se oli pentu.

#214 - Lenkkeilyä ja suunnitelmia tulevaan

Viimeinen kuukausi on ollut semmoista hullunmyllyä täälä blogin kulisseissa, jotta ei ole kyllä paljoa tarvinnut miettiä blogitekstien kirjoittamista. Nyt kuitenkin uusi elämä alkaa rullaamaan joten päästään taas miettimään blogitekstejä ja treenikuvioita.

Olen käynyt pariin otteeseen moikkaamassa Patea tässä kuukauden aikana, mutta silloin ei olla vielä pojan kanssa tehty mitään ihmeellisempää.

Kuitenkin nyt kun minulla oli pidempi viikonloppu, suuntasin viettämään sitä isälleni ja lähdettiinkin Paten kanssa pitkähkölle remmilenkille pitkästä aikaa. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt normaalilla remmilenkillä Paten kanssa, sillä todella usein tulee juoksutettua koiraa vain omalla takapihalla palloleikkien parissa ja yllätyksekseni sainkin huomata että pieni villakoira risteytykseni osaakin käyttäytyä remmissä siivosti ja lenkkeily olikin odotettua mukavampaa, sillä muistin Paten vetävän ihan hulluna koko lenkin ajan.

Kuitenkin Pate on tehnyt remmilenkkejä aina silloin tällöin isäni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi koira saa juosta omalla pihalla kerta tilaa ja mahdollisuuksia siihen löytyy.

Ajatuksenani on kuitenkin jatkaa remmilenkkeilyä Paten kanssa aina kun käyn koiraa moikkaamassa, sillä remmissä nätisti kulkeminen tulee olla koiralla hallussa, varsinkin kun tavoitteenamme on alkaa treenaamaan rallytokoa ihan kunnolla ja toivottavasti myös ensivuonna kisaamaan lajissa, nyt kun agiity on jäämässä meiltä kokonaan pois.

Vaikka eläinlääkäri ei tammikuussa täysin kieltänyt agilityn treenaamista, en silti halua ottaa sitä riskiä että koira menisi nopeasti paljon huonompaan kuntoon ollessaan edelleen lajin parissa täydessä treenissä ja me jätetäänkin aksat pois ja saatetaan joskus tehdä jotain putkirallia kentällä ollessamme, mutta muuten aletaan panostamaan ihan kunnolla rallyyn ja haaveissa olisi myös aloittaa Nose Workin treenaaminen.

Katselinkin jossain vaiheessa noita kursseja ja ainakin Kauhavan kennelkerho näytti järjestävän kursseja, joten jos vain paikka alkeiskurssille jostain saadaan niin ihan varmasti käydään kokeilemassa lajia jos ei sitten jatketa sitä niin pitkälle että olisi senkin parissa mahdollista kisata.

Kuitenkin kaikkein tärkeimpänä pidetään Paten kanssa vain yhdessäoloa ja hengailua ja treenaamiset ja kisat tulevat sitten kaiken muun jälkeen.

#213 - Blogin uusi vaihe

En olekkaan tainnut vielä tämän blogin puolella kertoa uutisia siitä että olen muuttamassa takaisin Etelä-pohjanmaalle. Tilanteiden muuttuessa täälä päässä oli aika tehdä päätös oman tarinansa viemisestä eteenpäin ja kummasti tuo tie tuo takaisin peltolakeuksille.

Kuitenkin paikkakuntana tulee olemaan tällä kertaa ihan eri kuin mistä matkalle lähdettiin eikä Pate tule vieläkään muuttamaan luokseni, mutta tällä kertaa asun paljon lähempänä koiraa, joten varmasti viikoittain tulee käytyä koiraa moikkaamassa ja ajatuksissa olisikin aloitella hiljalleen muistelemaan rally-tokon liikkeitä ja vähän treenailemaan jotain ratapätkää niillä kylteillä mitä meillä on jotta päästäisiin sitten vähän paremmin ensi vuonna ryhmässä tekemään hommia kunhan ensin vain ryhmäpaikka onnistutaan nappaamaan.

Rallyn lisäksi olisi tarkoitus aloitella jokin uusi laji ja olen miettinyt että otettaisiin kaveriksi nose work, sillä agilityn parissa me lopetellaan näillä tiedoilla kokonaan ellei sitten satunaisesti käydä rallittelemassa jotain putkirallia ihan hyvän mielen vuoksi sillä kovin paljoa en halua koiraa hypyttää ettei jouduta päästämään poikaa liian pian sateenkaari silloille.

Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä nose workin aloitukseen ihan kotioloissa tai mitä kannattaisi hankkia kurssin tueksi, kertokaa niitä mieluusti kommenteissa sillä itse en ole tässä vaiheessa tutustunut hirveästi tähän lajiin.

#212 Ruokavalio ongelmia

Yksipuolisen ruokavalion omistavan koiran ruokinta on todella turhauttavaa siinä vaiheessa, kun itse on toisella puolella maata ja soitetaan että koiran ruuat on loppu ja klinikka kiinni.

Tässä tilanteessa ei auta muu, kuin ottaa läppäri syliin ja alkaa googlailemaan lähistöllä olevia eläinruokakauppoja ja niiden ruokavalikoimia jos vaikka kävisi niin onnellisesti että jonkin näköinen vararuoka löytyisi viikonlopuksi ja että koiran ei tarvitsisi olla ihan surkealla ruokinnalla viikonloppua.

Huomatessasi että monta hyvää vaihtoehtoa löytyy kauppojen hyllyiltä, alkaa kivi vierähtää rinnalta jo vähäsen, kunnes sisällysluetteloa lukiessasi huomaat, että jokaisesta ruuasta löytyy järjestään jokin ruoka-aine mitä tällä hetkellä et halua koiran ruokavalioon lisätä.

Tässä vaiheessa alkaa myös heräämään kysymys siitä, miksi ihmeessä ei voisi olla semmoista ruokaa markkinoilla, missä ei olisi mitään ylimääräistä ruoka-ainetta jotta ruokatilanteet eivät kaatuisi katastrofiin aina, jos käykin semmoinen tilanne, että ruoka on täysin loppu ja sitä ei saa vakiopaikasta hankittua.

Onneksi olemassa on kuitenkin raakaruuat, mistä saa tarvittaessa hankittua apua ja lisäämällä siihen jotain ruokavaliossa jo olevaa ruoka-ainetta, joten ruokinnan saa jollain tavalla hoidettua, mutta toivon mukaan homma ei ala menemään tästä taas alamäkeen kun ruokaa joudutaan muuttamaan näin äkisti ja että päästäisiin parin viikon päästä aloittamaan uusien ruoka-aineiden lisäys ruokavalioon ihan suunnitellusti.

#211 - Missä mennään nyt?

Tammikuun jälkeen ollaan tehty paljon töitä terveys saralla ja viimeinkin aletaan olemaan siinä vaiheessa että en edes muista näin hyvää hetkeä pariin vuoteen.

P söi pari lääkekuuria korviinsa sen lisäksi että aloitettiin eliminaatio dieetti ja tällä hetkellä ollaan menty jo noin kuukauden verran ilman lääkkeitä ja koira on todella hyvässä kunnossa pelkän eliminaatio nappulan avulla. Meidän käytössä on siis Spesificin lohi-riisi nappula, mitä syötetään pelkiltään vielä ensi kuun ajan ja sen jälkeen aletaan joka kuu lisäämään joko yhtä lihaa tai yhtä viljaa kerrallaan Paten ruokavalioon ja katsotaan että mikä on ruoka-aine joka aiheuttaa kaikki ongelmat.

Omalla tavallani uskon että lihojen kohdalla ei mitään reaktiota saada aikaan, mutta viljojen kohdalla varmasti tullaan jotain reaktioa saamaan. Tarkempaa tutkimusta en ole vielä tehnyt siitä, että miten ruokavalioon saataisiin lisättyä tiettyä viljaa pelkältään, mutta tässä on onneksi vielä parisen kuukautta aikaa tehdä tutkimusta ja meillä on onneksi todella hyvä klinikka jota ollaan käytetty pitkään joten varmasti myös sieltä saadaan tarvittaessa apua.

Muuten elämään ja arkeen ei kuulu mitään ihmeellisempää, varsinkin kun asun toisella puolella suomea Pateen nähden, on harrastaminen vähän hankalaa, mutta yleensä kun kotikotona vierailen niin tulee pojan kanssa tehtyä jotain.

Blogin puolella ajattelin kirjoitella aina muutoksien tapahtuessa tästä meidän matkasta korvaongelmien parissa jos teitä vain kiinostaa seurata meidän matkaamme.

#210 Näkemiin agility

Tiistaina 30.1 koitti viimein se päivä, kun suunnattiin Paten kanssa luustokuviin. Kuvat Patelta otettiin epävirallisena, sillä koiralla ei ole kuitenkaan papereita eikä ainakaan näillä tiedoilla myöskään jalostuskäyttöä joten kuvien virallisuudella ei ole niinkään tarvetta. Tietenkin ehkä sitten joskus, jos rotu virallistuu Suomessa, katsellaan uudelleen kuvauttamista ellei nämä vanhat kuvat riitä.

Kuitenkin kuvautin pojalta koko setin eli selän, kyynärät ja polvet. Kuvista en saanut mitään kirjain raporttia, mutta eläinlääkärin sanallisen palautteen kylläkin. Kyynärä kuvat olivat puhtaat, mutta selän kuvassa oli vähän sanottavaa, seitsemännen selkänikaman ollessa muita alempana.

Myöskään polvikuvat eivät olleet täysin puhtaat ja polvista löytyikin nivelrikkoa, joka tuli päättämään meidän haaveet agilityssa kisaamisen jatkamisesta. Aksan parissa tullaan varmaan aina satunaisesti tekemään pieniä treenejä / käymään ohjatuissa satunaisesti, mutta ihan kunnollinen treenaus ja kisaaminen on meidän osalta loppu.

Lääkäri ei kieltänyt ainakaan vielä ihan täysin treenejä ja kisoja, mutta haluan itse yrittää pitää koiran mahdollisimman pitkään kunnossa, joten paras jättää homma kesken vielä kun kaikki on hyvin.

Klinikalla ollessamme hoidettiin myös Paten korvat ja mukaan lähtikin viiden päivän kipulääkekuuri sekä kahden viikon korvatipat ja lisää puhdistusnestettä, joka on muutenkin käytössä.

Mustista ja Mirristä kävin nappaamassa matkaan Avitalin flex tabletteja parantamaan nivelten kuntoa, jos vaikka saataisiin hetki aikaa lisää. Onneksi nivelrikko huomattiin aikaisessa vaiheessa, joten toivottavasti tableteista on apua ja seuraavan koiran kohdalla aletaankin syöttämään näitä heti pennusta, jotta tämmöisiltä yllätyksiltä mahdollisesti vältyttäisiin, vaikka eipä mikään varmaa ole kun kuitenkin elävistä olennoista on kyse.