#204 Via Whats app 2

Muutama postaus sitten jaoin teille ensimmäisiä whats app:in kautta tulleita kuvia Patesta.

Nyt olisi tarkoitus jakaa uusi satsi wappi kuvia ennen kuin saadaan taas uutta treenimateriaalia, jota toivottavasti päästään ensi kuun puolella kerryttämään niin pääsette taas lueskelemaan treenipostauksiakin näiden "täyte" postausten lisäksi. Mutta nyt niihin kuviin!

Jostain kumman syystä tästä on tullut vakiojuttu Patelle...

#203 Vastauksia

Ilmeisesti asustelet Etelä-Pohjanmaan alueella. Millainen paikka se on koirien kanssa harrastaa? Onko hyviä mahdollisuuksia harrastamiseen (agilityn kannalta ja jos tiedät muista lajeista)?

Etelä-Pohjanmaa on mielestäni ihan hyvä paikka harrastaa koirien kanssa. Koko maakunnan harrastetarjonnasta minulla ei ole kunnollista tietoa, mutta ainakin lähikunnat (Lapua, Seinäjoki, Kauhava) tarjoavat hyvät treenimahdollisuudet.

Jokaisen paikkakunnan seura tarjoaa agilitykoulutusta ja mm. omalta seuraltani eli LAKKE:lta löytyy kaksi hyvää kesäkenttää sekä talvihalli. Myös naapuriseuroissa on mahdollisuus treenata halli- ja kenttä olosuhteissa.

Kaikkia mahdollisia lisälajeja en tiedä agilityn lisäksi, mutta ainakin rallytokoa, doboa, frisbeetä ja tokoa on mahdollisuus harrastaa. Lapualla on myös palveluskoiraseura, joten myös palveluskoirajuttuja onnistuu treenata.

#202 - Blogi 3v

Kolme blogivuotta takana. Kolme vuotta blogimaailmassa on oikeastaan ihan vielä lapsen tasolla, jos miettii joitain blogeja jotka ovat olleet lähes vuosikymmenen netissä. Meille kuitenkin kolme vuotta on iso asia, sillä muutamaan otteeseen en uskonut tämän blogin näkevän tätä merkkipaalua.

Blogi on muuttunut jollain tapaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Ulkoasua ollaan hiottu, banneri on muuttunut, postaustahti on säännöllistynyt ja postauksissa ollaan käyty olemassa jäljessä ja ottamassa kiinni ja pidetty taas pidempää postaustaukoa.

On luotu blogille uusia sivuja ja muokattu vanhoja, tehty muutamia haasteita sekä pohdittu asioita. Ollaan ressattu ja päätetty mennä oman fiiliksen mukaan. Iloittu uusista lukijoista ja saatu uusia mahdollisuuksia.

Kolme vuotta on pitkä aika. 1096 menneen päivän aikana on tapahtunut kaiken näköistä joista vain murto-osa on raportoitu tänne blogiin, niistäkin negatiivisemmat osat yleensä vain jossain sivulauseessa.

Blogin alkutaipaleeseen on mahtunut vaikka ja mitä ja toivottavasti vielä saadaan kaikkea mahtavaa mahtumaan mukaan ja ainakin toiset kolme vuotta blogin mittariin lisää ikää. Näihin sanoihin ja tunnelmiin päätellään tämä lyhyt muistelo ja palataan taas 365 päivän päästä pohtimaan uudelleen blogin matkaa vähän vanhempana ja viisaampana.

#201 Miten minusta tuli koiraihminen?

Olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän tekemisissä koirien kanssa. Ollessani ihan pieni, vanhemmillani oli sekarotuinen narttu, jonka erään karkureissun seurauksena meille syntyi vahinkopentuja joista valitettavasti vain yksi jäi henkiin ja vanhempani jättivät sen kotiin.

Pentu oli uros jonka nimi oli Pippuri ja se eli suurimman osan elämästänsä ulkokoirana. Olin itse aika nuori kun koira oli meillä, joten en muista koirasta oikein tarkasti mitään. Muutamia kertoja muistan koiran olleen meillä sisällä pesuhuoneessa jossa olemisesta se ei nauttinut ollenkaan.

Ollessani itse vähän isompi, alkoi Pippuri olla jo niin vanha, ettei koiran kanssa voinut ajatellakkaan harrastavansa mitään, enkä ole ihan varma että oliko koiralla mitään isompaa peruskoulutustakaan, sillä en tiedä miten hyvin vanhempani kouluttivat koiran. Pippurin kanssa tein satunaisesti joitain lenkkejä, mutta suurimmaksi osaksi se eli vain omassa häkissään meidän etupihalla.

Lapsuudessani myös mummollani ja papallani oli koiria. Ensimmäinen koira josta minulla on jotain muistikuvia, on sekarotuinen Roope. Roope oli mummollani ja papallani -90 luvun lopussa / 2000 luvun alussa, sillä olen itse ollut vain varmaan viiden, enkä muista koirasta kunnolla mitää, muutakuin sen mitä olen vanhoilta kotivideoilta nähnyt.

Roopen jälkeen mummoni ja pappani ottivat labbis uros Rasmuksen, jonka ajalta minulla on enemmänkin muistikuvia ja muistoja, sillä aloin itsekkin olemaan jo isompi koiran aikana. Rasmuksen kanssa tuli harrastettua jonkinlaista koti agilityä, vähän tee-se-itse esteillä sekä lenkkeiltyä ja tokoiltua. Rasmuksen kanssa tuli myös uitua ja muuten vain vietettyä aikaa aina kun mummolassa oltiin.

Rasmus eli noin 13-vuotiaaksi ennen kuin se jouduttiin lopettamaan ja tämän jälkeen mulla oli lyhyt koiraton aika elämässäni. Eräällä tutullani on koiria, joita tuli nähtyä satunaisesti, mutta sellaista kunnon tuttua koiraa ei ollutkaan. Vuoden 2013 syksyllä sitten mummoni ja pappani alkoivat etsimään uutta koiraa ja onnistuin viimeinkin muutaman vuoden pehmittelyssäni ja meille muuttikin Pate.

Nyt ollaankin jo kolme vuotta opeteltu ja opittu Paten kanssa koirallista elämää ja voin sanoa että pieni puudelieläin ei varmastikkaan ole viimeinen koira joka minulla on elämäni aikana.

Millaisia tarinoita teiltä löytyy koirien kanssa olemisesta ja harrastamisesta? Linkatkaa alle omia kirjoituksianne tai kertokaa teidän tarinoitanne.

#200 Via Whatsapp

Kun mun ja Paten välillä on reilu 400km, tulee välillä saatua jotain kuvapäivityksiä koirasta Whatsapin välityksellä. Ajattelinkin nyt jakaa teidän kanssanne nämä muutamat vähän rennommat räpsyt.