Minulla on ollut jo ennen koiran hankintaa yksi tuttu joka kasvattaa koiria joten kokemusta koirista ja eri harrastelajeista on tullut saatua sekä myös saman henkistä keskusteluseuraa on löytynyt. Koiran hankinnan jälkeen juttuseuraa on löytynyt enemmän kun mukaan on tullut muiden pentujen omistajat sekä seurakaverit ja valmentajat.
Itselleni on ainakin ollut hyödyllistä saada uusia tuttuja ja sellaisia joilla on pidempi kokemus koirista ja harrastamisesta varsinkin agilityn puolella. Meille kun agility on vielä uudehko laji, vaikka ollaan treenattukin puolitoista vuotta niin tuntuu että vasta seuran vaihdon jälkeen ollaan alettu oikeasti etenemään lajissa sekä on tullut sellaisia ihmisiä joiden kanssa voi keskustella asioista ja miettiä mikä on oikea suunta liikkua.
Varsinkin kun meille tuli mukaan kisaaminen, on mukavaa kun voi keskustella ihmisten kanssa omista luokkasuunitelmistaan ja kuulla onko itse tavoittelemassa tähtiä vai olisiko luokka itselle realistinen, mistä lähteä sitten hakemaan sitä tulosta. Meillä varsinkin kun treenaaminen on vielä kesken, on mukavaa kun saa hyviä neuvoja treenaamiseen.
Myös hyppykorkeuden kanssa ollaan saatu hyviä neuvoja, sillä pitkään tehtiin vain 20cm rimoilla ja nyt kun kuitenkin kokemusta kertyi koko ajan, on ollut hyvä kysyä että oltaisiinko me valmiita nostamaan rimakorkeutta kohti sitä omaa tasoa. Tästä asiasta käytiin keskustelua mm. juuri ennen Lakken möllimestiksiä, jossa mietin että kannattaako meidän ottaa 30cm rimat kun ollaan kuitenkin menty 25cm rimoillakin ja tiesin että Pate kyllä hyppää tuon rimakorkeuden. Kysyin tätä asiaa parilta ihmiseltä ja päätös oli lopulta helppo tehdä
Hiljalleen alettiinkin nostelemaan rimoja Patelle uudelle tasolle ja olen todella tyytyväinen siihen millaisia valmentajia minulta on löytynyt nyt parin kurssin ajan, koska on helppo kysyä mieltä painavia asioita ja keskustella asioista sekä myös ryhmäkavereista on löytynyt sellaisia ihmisiä joilta viitisii kysyä apua ja neuvoa asioihin jotka painavat mieltä.
Muutenkin tuntuu jotenkin mukavalta kun tietää että on semmoisia ihmisiä tavoitettavissa joiden kanssa on helppo keskustella asioista ja joiden mielipiteitä uskaltaa kuunnella kun tietää että heiltä löytyy joko omakohtaista kokemusta tai sitten ainakin he tietävät miltä meno näyttää jotta neuvoja on hyvä ottaa vastaan.
Millainen teidän mielestänne olisi hyvä harrastusporukka tai onko teillä jotain ihmisiä joilta on helppo kysyä mieltä painavia asioita?
Mielenkiintoista pohdintaa! Mukava treeniporukka tuo mahtavan lisän tähän koiran kanssa treenaamiseen. Siinä on se hyvä puoli että on monta silmäparia katsomassa ja useita joilta saada neuvoja :) Olen muutamassakin porukassa mukana ja todella kivojen ihmisten kanssa saan treenata. Hyvässä harrastusporukassa mieliala on positiivinen ja auttava :)
VastaaPoistaJep ja varsinkin kun tutustuu muihin seuralaisiin uskaltaa myös sanoa jos itse huomaa jonkin virheen esim. ohjauksessa mitä vaikka valmentaja ei näe.
PoistaToi on kyllä totta että hyvässä porukassa on positiivinen ja auttavainen henki joka ainakin ittelle on tärkeää ja tuntuu välillä jopa vähän tsemppaavan jos treeneihin lähteminen ei oikein meinaa innostaa.
Mulle treenikaverit on tosi tärkeitä, hyvä olla aina joku silmäpari katsomassa omia treenejä. Yksin treenatessa jää helposti junnaamaan omalle mukavuusalueelle, kun toinen näkee helpommin koska kannattaa ottaa uusia harppauksia treeneissä. Myös videoiminen on tosi tärkeetä, näkee paremmin miten treenit meni.:)
VastaaPoistaToi on kyllä niin totta että yksin treenatessa tuppaa junnaamaan samoissa tehtävissä. Itse ainakin tuppaan välillä vain hömppäilemään kaikkea helppoa ja kivaa jos treenailee pitkään yksin eikä ole ketään kertomassa miten edetä.
PoistaVideot on kyllä käteviä ja monesti tuleekin omatoimitreeniessä muutaman toiston jälkeen katsottua videolta miltä meno näyttää ja kokeilla seuraavat kerrat keskittyä niihin asioihin mitkä ei ihan vielä sujunutkaan.