#201 Miten minusta tuli koiraihminen?

Olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän tekemisissä koirien kanssa. Ollessani ihan pieni, vanhemmillani oli sekarotuinen narttu, jonka erään karkureissun seurauksena meille syntyi vahinkopentuja joista valitettavasti vain yksi jäi henkiin ja vanhempani jättivät sen kotiin.

Pentu oli uros jonka nimi oli Pippuri ja se eli suurimman osan elämästänsä ulkokoirana. Olin itse aika nuori kun koira oli meillä, joten en muista koirasta oikein tarkasti mitään. Muutamia kertoja muistan koiran olleen meillä sisällä pesuhuoneessa jossa olemisesta se ei nauttinut ollenkaan.

Ollessani itse vähän isompi, alkoi Pippuri olla jo niin vanha, ettei koiran kanssa voinut ajatellakkaan harrastavansa mitään, enkä ole ihan varma että oliko koiralla mitään isompaa peruskoulutustakaan, sillä en tiedä miten hyvin vanhempani kouluttivat koiran. Pippurin kanssa tein satunaisesti joitain lenkkejä, mutta suurimmaksi osaksi se eli vain omassa häkissään meidän etupihalla.

Lapsuudessani myös mummollani ja papallani oli koiria. Ensimmäinen koira josta minulla on jotain muistikuvia, on sekarotuinen Roope. Roope oli mummollani ja papallani -90 luvun lopussa / 2000 luvun alussa, sillä olen itse ollut vain varmaan viiden, enkä muista koirasta kunnolla mitää, muutakuin sen mitä olen vanhoilta kotivideoilta nähnyt.

Roopen jälkeen mummoni ja pappani ottivat labbis uros Rasmuksen, jonka ajalta minulla on enemmänkin muistikuvia ja muistoja, sillä aloin itsekkin olemaan jo isompi koiran aikana. Rasmuksen kanssa tuli harrastettua jonkinlaista koti agilityä, vähän tee-se-itse esteillä sekä lenkkeiltyä ja tokoiltua. Rasmuksen kanssa tuli myös uitua ja muuten vain vietettyä aikaa aina kun mummolassa oltiin.

Rasmus eli noin 13-vuotiaaksi ennen kuin se jouduttiin lopettamaan ja tämän jälkeen mulla oli lyhyt koiraton aika elämässäni. Eräällä tutullani on koiria, joita tuli nähtyä satunaisesti, mutta sellaista kunnon tuttua koiraa ei ollutkaan. Vuoden 2013 syksyllä sitten mummoni ja pappani alkoivat etsimään uutta koiraa ja onnistuin viimeinkin muutaman vuoden pehmittelyssäni ja meille muuttikin Pate.

Nyt ollaankin jo kolme vuotta opeteltu ja opittu Paten kanssa koirallista elämää ja voin sanoa että pieni puudelieläin ei varmastikkaan ole viimeinen koira joka minulla on elämäni aikana.

Millaisia tarinoita teiltä löytyy koirien kanssa olemisesta ja harrastamisesta? Linkatkaa alle omia kirjoituksianne tai kertokaa teidän tarinoitanne.