Viime sunnuntain rallytreenien teemana oli seuruu ja tehtiinkin vähän muokattua BH kokeen kaaviota.
Ohjaaja oli taas sitä mieltä että mennään vain kylttiä kerrallaan, mutta kuitenkin loppupeleissä käytiinkin taas koko rata lävitse ja voi pojat miten nätisti pieni villakoiraeläin tekikään seuruuta pätkissä. Kontaktin pitäminen ei ole vielä ihan hallussa, mutta mitään toko kokeeseen riittävää suoritusta ei toisaalta haetakkaan, mutta hieman se saisi olla vielä tiiviimpä ja parempaa.
Kuitenkin nyt kun koira näyttää että sieltä alkaa taas nätti seuruu löytymään on sitä helpompi alkaa taas vaatimaankin ja toivon mukaan saataisiin se hieman vielä tiiviimmäksi kurssin aikana. Välillä myös seuruu karkasi täysin siihen että koira lähtee juoksemaan eteeni, tai sitten se vain poikittaa edessäni, mutta tällöin palautin Paten perusasentoon ja aloitettiin uudella seuruu käskyllä tehtävän suorittaminen, jolloin seuruu oli taas paljon nätimpää.
Tempon muutokset (juosten, hiljempaa, normaalivauhti) olivat haastavia, sekä istuminen, mutta nekin saatiin sujumaan, vaikka niitä ei nyt niin paljoa hinkattukaan.
Viimeinen rata jouduttiin menemään täysin improvisoidulla pallopalkkauksella, sillä eräs nimeltä mainitsematon ei ollut varautunut yhtä namipussia isommalla määrällä nameja, joten meidän namit loppui ihan kesken, sillä tällä treenikerralla palkkaamista varmastikkin sai tehdä.
Tämän viikon treenejä odotetaankin innolla ja pienenä hulluna haaveena olisi mahdollisesti ilmoitella meidät ensi kuun lopussa olevaan Lakken Rally-toko Cup:in mölli ALO luokkaan, mutta katsellaan nyt vielä muutamat treenit että miten tämä lähtee sujumaan ja saataisiinko hommaa sille mallille että meidän olisi kannattavaa käydä kokeilemassa millaista tulosta me saataisiin kisoista, vaikkakin kisatilanne tarjoaa oikeastaan vain hyvää ratatreeniä, joten voipi olla jotta me käydään yksi rata tassuttelemassa lävitse.
keskiviikko 13. helmikuuta 2019
tiistai 5. helmikuuta 2019
#218 - Jotain hyvää jotain huonoa
Viime sunnuntaina päästiin viimein Paten kanssa ensimmäisen kerran treeneihin ja pakko on sanoa, että ohjaajan odotukset eivät olleet korkealla sen suhteen että saataisiin mitään aikaan koko treeneissä.
Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.
Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä rataa alkuun vain kolmen kyltin pätkässä, mutta jossain vaiheessa huomasinkin että mentiinkin koko rata heti ensimmäisellä kerralla lävitse.
Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)
Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.
Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.
Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.
Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä rataa alkuun vain kolmen kyltin pätkässä, mutta jossain vaiheessa huomasinkin että mentiinkin koko rata heti ensimmäisellä kerralla lävitse.
Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)
Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.
Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.
tiistai 1. tammikuuta 2019
#217 - 2019 ja paluu treeniin
Ensivuonna päästään viimein palaamaan aktiivisen treenin pariin, sillä saatiin Paten kanssa ryhmäpaikka alkavalle kaudelle rallytokoon joten ainakin kevään ajan treenaillaan pojan kanssa aktiivisesti ja toivon mukaan myös kesälle ja syksylle saataisiin ryhmäpaikat jos vaikka viimein päästäisiin kokeeseenkin.
Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.
Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.
Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.
Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.
Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.
Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.
perjantai 14. syyskuuta 2018
#216 - Kun treeni ei suju
Nyt kun asun paljon lähempänä Patea, on koiran kanssa tullut aloitettua treenit hiljalleen. Ensimmäisen kerran treenailtiin pojan kanssa ihan vain kotona muutamaan otteeseen perusasentoa ja tällöin koira toimi hyvin, mutta auta armias kun siirrettiin meidän treenit ulos ja alettiin vaatimaankin vähän enemmän pienen aivoilta.
Treenipaikaksi valikoitui entisen ala-asteeni kenttä jonne tein meille kaksi kolmen kyltin pätkää, joista olisi saanut käännöksen kanssa pienen seitsemän tehtävän radan. Kuitenkin omat kylttipidikkeeni ovat sen verran hassuja normaalilla a4:sella, että joko kyltti tulisi olla käännettynä pystyyn tai paperin oltava vähän isompi, sillä nyt ei ollut mitään toivoa siitä, että kyltit olisivat pysyneet paikallaan.
Päädyttiinkin nopeasti siis hylkäämään kyltit ja jatkettiin seuraamisen treenauksella, sillä meillä on siinä vielä paljon tehtävää ainakin jos halutaan saada se edes osaksi paljon siistimmän näköiseksi ja tuntuiseksi kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä sieltä täältä löytyy pari kolme askelta missä koiralla on kunnollinen kontakti minuun, mutta Paten sijainti on vähän liian irti. En tietenkään ole hakemassa ihan täydellistä toko seuraamista, mutta jos saataisiin edes sentin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktissa pysyväksi tätä meidän räpellystä niin voitaisiin saada muutama pisteen puolikas enemmän.
Tällä kertaa meidän isoimmaksi ongelmaksi muodostui palkkaaminen. Aloitin treenit namipalkalla, mutta aina jos nami tipahti, ei koiran keskittyminen riittänyt yhtään siihen että oltaisiin vain jatkettu eteenpäin ja poimittu nami myöhemmin matkaan tai unohdettu se kokonaan. Tippuneiden namien jälkeen meni myös todella pitkään että sain Paten taas kuuntelemaan ja toimimaan kunnolla joten lopetettiin muutaman yrityksen jälkeen namipalkkaus ja vaihdettiin palkkaus naksuttimeen, joka toimi paljon paremmin ja aina seuraus suoran päässä koira sai myös namin.
Jos seuraat meitä instagramissa olet varmastikkin jo nähnyt videon näistä treeneistä ja tuolta videolta kuulee hyvin, miten naksuttelen koiralle todella tiuhaan tahtiin. Kokeilin myös palkata koiraa aika reippaaseen tahtiin, jotta koiralle tulisi rutiini hommasta ja että se mahdollisesti tajuaisi mitä siltä ollaan hakemassa.
Tämä toimikin yhtä virhenaksua lukuun ottamatta hyvin ja varmaankin jatketaan tästä eteenpäin naksuttimen kanssa treenejä ennen kuin keksitään jokin paljon parempi ja toimivampi palkkausmetodi.
Treenipaikaksi valikoitui entisen ala-asteeni kenttä jonne tein meille kaksi kolmen kyltin pätkää, joista olisi saanut käännöksen kanssa pienen seitsemän tehtävän radan. Kuitenkin omat kylttipidikkeeni ovat sen verran hassuja normaalilla a4:sella, että joko kyltti tulisi olla käännettynä pystyyn tai paperin oltava vähän isompi, sillä nyt ei ollut mitään toivoa siitä, että kyltit olisivat pysyneet paikallaan.
Päädyttiinkin nopeasti siis hylkäämään kyltit ja jatkettiin seuraamisen treenauksella, sillä meillä on siinä vielä paljon tehtävää ainakin jos halutaan saada se edes osaksi paljon siistimmän näköiseksi ja tuntuiseksi kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä sieltä täältä löytyy pari kolme askelta missä koiralla on kunnollinen kontakti minuun, mutta Paten sijainti on vähän liian irti. En tietenkään ole hakemassa ihan täydellistä toko seuraamista, mutta jos saataisiin edes sentin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktissa pysyväksi tätä meidän räpellystä niin voitaisiin saada muutama pisteen puolikas enemmän.
Tällä kertaa meidän isoimmaksi ongelmaksi muodostui palkkaaminen. Aloitin treenit namipalkalla, mutta aina jos nami tipahti, ei koiran keskittyminen riittänyt yhtään siihen että oltaisiin vain jatkettu eteenpäin ja poimittu nami myöhemmin matkaan tai unohdettu se kokonaan. Tippuneiden namien jälkeen meni myös todella pitkään että sain Paten taas kuuntelemaan ja toimimaan kunnolla joten lopetettiin muutaman yrityksen jälkeen namipalkkaus ja vaihdettiin palkkaus naksuttimeen, joka toimi paljon paremmin ja aina seuraus suoran päässä koira sai myös namin.
Jos seuraat meitä instagramissa olet varmastikkin jo nähnyt videon näistä treeneistä ja tuolta videolta kuulee hyvin, miten naksuttelen koiralle todella tiuhaan tahtiin. Kokeilin myös palkata koiraa aika reippaaseen tahtiin, jotta koiralle tulisi rutiini hommasta ja että se mahdollisesti tajuaisi mitä siltä ollaan hakemassa.
Tämä toimikin yhtä virhenaksua lukuun ottamatta hyvin ja varmaankin jatketaan tästä eteenpäin naksuttimen kanssa treenejä ennen kuin keksitään jokin paljon parempi ja toimivampi palkkausmetodi.
maanantai 13. elokuuta 2018
#215 Takaisin treeneihin & karkailua
Meidän on ollut ajatuksena Paten kanssa aloittaa treenaaminen jo monta kertaa, mutta sopivien namien puute on ollut hidastamassa tätä päätöstä. Onnistuin kuitenkin sunnuntaina viimein löytämään keskiseltä pojalle sopivia nameja ja viime keskiviikkona vieraillessani kotona, otin itseäni viimeinkin niskasta kiinni ja tein koiran kanssa lyhyen treenin joka sisälsi muutaman toiston.
Treenien kohteeksi valittiin perusasento, sillä haluan alkaa hiljalleen hiomaan kaikkia palikoita kohdalleen ensi vuoden rallytreenejä ajatellen jotta saadaan treeneissä mahdollisesti keskittyä ratapätkiin tai kokonaisiin ratoihin, sen sijaan että kallista treeniaikaa menisi hukkaan näihin perusjuttuihin, kun tavoitteena olisi kuitenkin viimeinkin saada niitä ALO luokan tuloksia alle ja mahdollisesti jopa luokkanousu.
Pate haki perusasennon todella hyvin ja paikka löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka koira kävikin super paljon kierroksilla. Perusasentoa haluaisin kyllä löytää tassun mitan verran eteenpäin, sillä nyt koira jää ihan vähän liian taakse omaan mieleeni.
Suunnitelmissa olisikin tässä syksyn aikana kysellä jostain treeniseuraa ja käydä treenailemassa vähän omatoimisesti jokun kanssa rallya niin treeneistä tulisikin jotain siihen asti että päästään katselemaan meille ryhmäpaikkaa vihdoin ja viimein.
Pate on alkanut nyt myös karkailemaan jonkin kumman takia, mitä se ei ole ennemmin tehnyt. En sitten tiedä että johtuuko se siitä kun koira ei muuten hirveästi mitään tee, vai onko sillä sitten jotkut muut motiivit takanaan. Kuitenkin poika on viimeiset viisi vuotta asunut samalla paikalla joten tämmöisiä karkailuja olisi olettanut tapahtuvan silloin kun se oli pentu.
Treenien kohteeksi valittiin perusasento, sillä haluan alkaa hiljalleen hiomaan kaikkia palikoita kohdalleen ensi vuoden rallytreenejä ajatellen jotta saadaan treeneissä mahdollisesti keskittyä ratapätkiin tai kokonaisiin ratoihin, sen sijaan että kallista treeniaikaa menisi hukkaan näihin perusjuttuihin, kun tavoitteena olisi kuitenkin viimeinkin saada niitä ALO luokan tuloksia alle ja mahdollisesti jopa luokkanousu.
Pate haki perusasennon todella hyvin ja paikka löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka koira kävikin super paljon kierroksilla. Perusasentoa haluaisin kyllä löytää tassun mitan verran eteenpäin, sillä nyt koira jää ihan vähän liian taakse omaan mieleeni.
Suunnitelmissa olisikin tässä syksyn aikana kysellä jostain treeniseuraa ja käydä treenailemassa vähän omatoimisesti jokun kanssa rallya niin treeneistä tulisikin jotain siihen asti että päästään katselemaan meille ryhmäpaikkaa vihdoin ja viimein.
Pate on alkanut nyt myös karkailemaan jonkin kumman takia, mitä se ei ole ennemmin tehnyt. En sitten tiedä että johtuuko se siitä kun koira ei muuten hirveästi mitään tee, vai onko sillä sitten jotkut muut motiivit takanaan. Kuitenkin poika on viimeiset viisi vuotta asunut samalla paikalla joten tämmöisiä karkailuja olisi olettanut tapahtuvan silloin kun se oli pentu.
tiistai 24. heinäkuuta 2018
#214 - Lenkkeilyä ja suunnitelmia tulevaan
Viimeinen kuukausi on ollut semmoista hullunmyllyä täälä blogin kulisseissa, jotta ei ole kyllä paljoa tarvinnut miettiä blogitekstien kirjoittamista. Nyt kuitenkin uusi elämä alkaa rullaamaan joten päästään taas miettimään blogitekstejä ja treenikuvioita.
Olen käynyt pariin otteeseen moikkaamassa Patea tässä kuukauden aikana, mutta silloin ei olla vielä pojan kanssa tehty mitään ihmeellisempää.
Kuitenkin nyt kun minulla oli pidempi viikonloppu, suuntasin viettämään sitä isälleni ja lähdettiinkin Paten kanssa pitkähkölle remmilenkille pitkästä aikaa. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt normaalilla remmilenkillä Paten kanssa, sillä todella usein tulee juoksutettua koiraa vain omalla takapihalla palloleikkien parissa ja yllätyksekseni sainkin huomata että pieni villakoira risteytykseni osaakin käyttäytyä remmissä siivosti ja lenkkeily olikin odotettua mukavampaa, sillä muistin Paten vetävän ihan hulluna koko lenkin ajan.
Kuitenkin Pate on tehnyt remmilenkkejä aina silloin tällöin isäni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi koira saa juosta omalla pihalla kerta tilaa ja mahdollisuuksia siihen löytyy.
Ajatuksenani on kuitenkin jatkaa remmilenkkeilyä Paten kanssa aina kun käyn koiraa moikkaamassa, sillä remmissä nätisti kulkeminen tulee olla koiralla hallussa, varsinkin kun tavoitteenamme on alkaa treenaamaan rallytokoa ihan kunnolla ja toivottavasti myös ensivuonna kisaamaan lajissa, nyt kun agiity on jäämässä meiltä kokonaan pois.
Vaikka eläinlääkäri ei tammikuussa täysin kieltänyt agilityn treenaamista, en silti halua ottaa sitä riskiä että koira menisi nopeasti paljon huonompaan kuntoon ollessaan edelleen lajin parissa täydessä treenissä ja me jätetäänkin aksat pois ja saatetaan joskus tehdä jotain putkirallia kentällä ollessamme, mutta muuten aletaan panostamaan ihan kunnolla rallyyn ja haaveissa olisi myös aloittaa Nose Workin treenaaminen.
Katselinkin jossain vaiheessa noita kursseja ja ainakin Kauhavan kennelkerho näytti järjestävän kursseja, joten jos vain paikka alkeiskurssille jostain saadaan niin ihan varmasti käydään kokeilemassa lajia jos ei sitten jatketa sitä niin pitkälle että olisi senkin parissa mahdollista kisata.
Kuitenkin kaikkein tärkeimpänä pidetään Paten kanssa vain yhdessäoloa ja hengailua ja treenaamiset ja kisat tulevat sitten kaiken muun jälkeen.
Olen käynyt pariin otteeseen moikkaamassa Patea tässä kuukauden aikana, mutta silloin ei olla vielä pojan kanssa tehty mitään ihmeellisempää.
Kuitenkin Pate on tehnyt remmilenkkejä aina silloin tällöin isäni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi koira saa juosta omalla pihalla kerta tilaa ja mahdollisuuksia siihen löytyy.
Ajatuksenani on kuitenkin jatkaa remmilenkkeilyä Paten kanssa aina kun käyn koiraa moikkaamassa, sillä remmissä nätisti kulkeminen tulee olla koiralla hallussa, varsinkin kun tavoitteenamme on alkaa treenaamaan rallytokoa ihan kunnolla ja toivottavasti myös ensivuonna kisaamaan lajissa, nyt kun agiity on jäämässä meiltä kokonaan pois.
Vaikka eläinlääkäri ei tammikuussa täysin kieltänyt agilityn treenaamista, en silti halua ottaa sitä riskiä että koira menisi nopeasti paljon huonompaan kuntoon ollessaan edelleen lajin parissa täydessä treenissä ja me jätetäänkin aksat pois ja saatetaan joskus tehdä jotain putkirallia kentällä ollessamme, mutta muuten aletaan panostamaan ihan kunnolla rallyyn ja haaveissa olisi myös aloittaa Nose Workin treenaaminen.
Katselinkin jossain vaiheessa noita kursseja ja ainakin Kauhavan kennelkerho näytti järjestävän kursseja, joten jos vain paikka alkeiskurssille jostain saadaan niin ihan varmasti käydään kokeilemassa lajia jos ei sitten jatketa sitä niin pitkälle että olisi senkin parissa mahdollista kisata.
Kuitenkin kaikkein tärkeimpänä pidetään Paten kanssa vain yhdessäoloa ja hengailua ja treenaamiset ja kisat tulevat sitten kaiken muun jälkeen.
tiistai 26. kesäkuuta 2018
#213 - Blogin uusi vaihe
En olekkaan tainnut vielä tämän blogin puolella kertoa uutisia siitä että olen muuttamassa takaisin Etelä-pohjanmaalle. Tilanteiden muuttuessa täälä päässä oli aika tehdä päätös oman tarinansa viemisestä eteenpäin ja kummasti tuo tie tuo takaisin peltolakeuksille.
Kuitenkin paikkakuntana tulee olemaan tällä kertaa ihan eri kuin mistä matkalle lähdettiin eikä Pate tule vieläkään muuttamaan luokseni, mutta tällä kertaa asun paljon lähempänä koiraa, joten varmasti viikoittain tulee käytyä koiraa moikkaamassa ja ajatuksissa olisikin aloitella hiljalleen muistelemaan rally-tokon liikkeitä ja vähän treenailemaan jotain ratapätkää niillä kylteillä mitä meillä on jotta päästäisiin sitten vähän paremmin ensi vuonna ryhmässä tekemään hommia kunhan ensin vain ryhmäpaikka onnistutaan nappaamaan.
Rallyn lisäksi olisi tarkoitus aloitella jokin uusi laji ja olen miettinyt että otettaisiin kaveriksi nose work, sillä agilityn parissa me lopetellaan näillä tiedoilla kokonaan ellei sitten satunaisesti käydä rallittelemassa jotain putkirallia ihan hyvän mielen vuoksi sillä kovin paljoa en halua koiraa hypyttää ettei jouduta päästämään poikaa liian pian sateenkaari silloille.
Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä nose workin aloitukseen ihan kotioloissa tai mitä kannattaisi hankkia kurssin tueksi, kertokaa niitä mieluusti kommenteissa sillä itse en ole tässä vaiheessa tutustunut hirveästi tähän lajiin.
Kuitenkin paikkakuntana tulee olemaan tällä kertaa ihan eri kuin mistä matkalle lähdettiin eikä Pate tule vieläkään muuttamaan luokseni, mutta tällä kertaa asun paljon lähempänä koiraa, joten varmasti viikoittain tulee käytyä koiraa moikkaamassa ja ajatuksissa olisikin aloitella hiljalleen muistelemaan rally-tokon liikkeitä ja vähän treenailemaan jotain ratapätkää niillä kylteillä mitä meillä on jotta päästäisiin sitten vähän paremmin ensi vuonna ryhmässä tekemään hommia kunhan ensin vain ryhmäpaikka onnistutaan nappaamaan.
Rallyn lisäksi olisi tarkoitus aloitella jokin uusi laji ja olen miettinyt että otettaisiin kaveriksi nose work, sillä agilityn parissa me lopetellaan näillä tiedoilla kokonaan ellei sitten satunaisesti käydä rallittelemassa jotain putkirallia ihan hyvän mielen vuoksi sillä kovin paljoa en halua koiraa hypyttää ettei jouduta päästämään poikaa liian pian sateenkaari silloille.
Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä nose workin aloitukseen ihan kotioloissa tai mitä kannattaisi hankkia kurssin tueksi, kertokaa niitä mieluusti kommenteissa sillä itse en ole tässä vaiheessa tutustunut hirveästi tähän lajiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)