Meidän kauden toiseksi viimeiset treenit osuivat sunnuntaille 17.3.19.
Treeneissä tehtiin puolenvaihteluita ja mukana oli tällä kertaa myös aikoinaan aksassa tutuksi tulleet putki ja muutama hyppy. Putki ja hypyt olivat juuri sen verran sopivasti lähellä toisiaan, jotta tiesin olevan liiankin hyvän mahdollisuuden siihen, että eräs nimeltä mainitsematon yli innokas spanieliristeytys voisi irrota väärään suuntaan todella herkästi, varsinkin kun itse jouduin muistamaan pitämään ohjauslinjani hieman oikealle kääntyneenä, sen sijaan että olisin ohjannut suoraan.
Kuitenkin yllätyksekseni tilanne oli täysin päinvastainen, sillä P ei irronnut sitten millään. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä putket ovat olleet meille jossain vaiheessa semmoisiakin magneetteja, että ei paremmasta väliä. Kuitenkin loppupeleissä koira tajusi mitä käsky "putkeen!" meinaa ja koira lähti oikeille poluille. Joko moodi oli vain hieman väärä tai sitten mutkaputki toimi hyvänä jarruna, mutta Paten sai helposti napattua putkelta takaisin seuruuseen eikä koira ollut jo toisessa päässä hallia, mikä olisi voinut olla meidän kohdalla ihan mahdollinenkin vaihtoehto.
Seuraaminen oli tällä kertaa paljon parempaa kuin mitä se on ollut aiemmissa treeneissä ja jollain tapaa mitä on koiransa tekemistä nähnyt ohjaajan näkökulmasta, tuntuu että sen tekeminen paranee joka kerta kun treenit ovat säännöllisesti. Tai ainakin siltä se itsestä tuntuu että tauon jälkeen ensimmäinen treenikerta on suorastaan apinoimista ja siitä seuraavat mennään vielä hieman pönttomoodissa, kunnes treeneistä kolme alkaen homma taas sujuu ja koiran meno on paljon parempaa.
Näissä treeneissä meidän ongelmaksi muodostui yllättäen kepit, jotka olivat hallin laidalla. Tästä vähän yllätyin, mutta omapa oli mokani, kun en tajunnut tätä ajatella tarpeeksi ajoissa ja pitää koiraa paremmassa kontrollissa.
Toinen puoli radasta mentiin vasemmalla ohjaten ja toinen puoli oikealla, sillä treenin teemana oli puolen vaihdokset. Vaikka ei olla hirveästi Paten kanssa treenailtu seuraamista molemmilla puolilla, tekee se kaunista seuruuta molemmilla puolilla. Meidän kompastuskivenä onkin tällä hetkellä se, kun koiran pitäisi istua viereeni perusasentoon, jotta sen saa myös pysymään siellä.
Tällä kertaa se esitteli aika kaunista takapään käyttöä, sillä se pomppasi samalla sekuntilla palkkauksen jälkeen istumaan vinottain eteeni, niin että sillä oli mahdollisuus nähdä minut paremmin. En sitten tiedä että johtuuko se siitä että koiruus on edelleen kunnon moppi, vai loppuiko sen ajatustoiminta vain lopunkin, mutta tämmöistä hän harrasteli.
Yksi kompastuskivi oli myös sarjahyppy, sillä jouduin käymään ihan reilusti merkkaamassa viimeisen esteen sekä varmaan olisi täytynyt vielä hieman jarruttaakkin koiraa, jotta sen olisi saanut kontrolliin nopeammin ja olisi päässyt yhtä matkaa maaliin.
Onneksi tuommoiset kyltit ovat tulossa vasta korkeammissa luokissa, joten meillä on hyvin aikaa treenata ne kuntoon.
Tällä viikolla edessä olisi meidän talvikauden viimeiset treenit, ennen kuin saadaan tieto siitä jotta mahduttiinko mihinkään ryhmään kesäkaudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti