Meillä oli viime lauantaina (08.02.20) hieman erilaiset treenit rally-tokon parissa, sillä perinteisen radan sijaan treenattiin niin, että meille näytettiin valmentajan toimesta aina kyltti jota treenailtiin paikalla ja samalla kentällä oli koko ryhmän koirakot.
Treenaus oli ihan mielenkiintoista, mutta ehkä hieman yksitoikkoista, ainakin kun treeniä jatkettiin koko ajan, eikä sitä oikeastaan tauotettu millään. Myös se, että treeni tapahtuu pienellä alueella alkoi jossain kohtaa olemaan puuduttavaa.
Patesta alkoi myös näkemään nopeasti että milloin se väsyi ja sen keskittyminen ei meinannut enään riittää, vaikkakin se teki muuten todella nätisti töitä ja sen kontakti oli todella hyvä ja muutenkin suorittaminen oli hyvää, vaikka se tuli hieman lentävästi halliin ja alkuun näytti siltä että sen kanssa ei voisi kuvitellakkaan treenaavansa samassa tilassa useamman koirakon kanssa ilman verryttelyä.
Välillä on ihan mukavaa treenata hieman erilaisellakin tavalla, joten siinä mielessä treeni oli myös ihan mukava :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rallytoko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rallytoko. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 9. helmikuuta 2020
perjantai 7. helmikuuta 2020
#226 - shoppailua ja lisää treeniä
Meidän treenit on mennyt hyvin ja vaikka treeneissä on saanut miettiä onko treenattavana ollut jänis vai villakoira mix, on treenejä saatu silti vedettyä hyvin ja suoritukset ovat menneet hyvin.
Treeneissä tehtiin askel tehtäviä ja jatkettiin samalla myös asennoissa olemista jatkamista. Paten kanssa keksittiin myös miten saadaan yhden askeleen tehtävät sujumaan paljon paremmin. Kunhan vain villakoiran aivot saatiin matkaan, oli tehtävien suorittaminen suhteellisen nopeaa ja siistiä, mutta vielä saadaan hioa menoa siihen, että voitaisiin edes alkaa ajattelemaan kisaamista.
Pate sai myös yläpuolella olevissa kuvissa näkyvän uuden pannan, sillä pojan edellinen panta alkoi olemaan niin huonossa kunnossa että uusi panta oli todellakin tarpeen.
Uusi panta on Hobbyn S kokoinen sini-musta kangas panta. Panta on pehmeä, mutta silti tukeva ja siinä on soljen kohdalla hieman puolikuristavaa pantaa muistuttava pala, vaikka se on kuitenkin ihan solkipanta. Pannalla oli hintaa 7,95€ ja pantoja löytyi myös muissa väreissa ja kokoissa. Tämän pannanhan siis ostin ihan K-supermarketista.
Treeneissä tehtiin askel tehtäviä ja jatkettiin samalla myös asennoissa olemista jatkamista. Paten kanssa keksittiin myös miten saadaan yhden askeleen tehtävät sujumaan paljon paremmin. Kunhan vain villakoiran aivot saatiin matkaan, oli tehtävien suorittaminen suhteellisen nopeaa ja siistiä, mutta vielä saadaan hioa menoa siihen, että voitaisiin edes alkaa ajattelemaan kisaamista.
Pate sai myös yläpuolella olevissa kuvissa näkyvän uuden pannan, sillä pojan edellinen panta alkoi olemaan niin huonossa kunnossa että uusi panta oli todellakin tarpeen.
Uusi panta on Hobbyn S kokoinen sini-musta kangas panta. Panta on pehmeä, mutta silti tukeva ja siinä on soljen kohdalla hieman puolikuristavaa pantaa muistuttava pala, vaikka se on kuitenkin ihan solkipanta. Pannalla oli hintaa 7,95€ ja pantoja löytyi myös muissa väreissa ja kokoissa. Tämän pannanhan siis ostin ihan K-supermarketista.
lauantai 1. helmikuuta 2020
#225 - Takaisin rallykentille
Lauantaina 25.01.2020 oli aika palata takaisin treenauksen pariin Rally-Tokon merkeissä, kun päästiin vihdoin ja viimein meidänkin osalta aloittamaan treenit uudella kaudella. Kuukauden treenitauko ei kuulostanut ja tuntunut maailman parhaalta idealta, mutta kuten taas sain huomata, pienelle puudelimopille semmoinen tauko välillä joko sopii, tai sitten se ei sovi ja tällä kertaa tuollainen tauko oli ollut ihan hyvä ja pieni eläin oli todella hieno.
Yllä olevalla videolla näkyykin rata joka tehtiin treeneissä. Käytettiin tätä rataa myös malttamis treeninä, vaikka osan liikkeistä suoritinkin paljon nopeammin kuin osan.
Pate malttoi yllättävän hyvin, vaikka muutama kyltti olikin hieman malttamattomampia ja jos vain saadaan hieman lisää jaksamista mopille, voi siitä tulla hienokin kisapuudeli.
Pate malttoi yllättävän hyvin, vaikka muutama kyltti olikin hieman malttamattomampia ja jos vain saadaan hieman lisää jaksamista mopille, voi siitä tulla hienokin kisapuudeli.
perjantai 7. kesäkuuta 2019
#223 - Mustako valmentaja? & yleisä kuulumisia
Viimeisin blogipostaus on maaliskuulta ja jotenkin vain tuntuu että tää blogin kirjoittaminen on jäänyt ihan kokonaan, vaikka kirjoitettavaa olisi vaikka ja miten.
Jos nyt vaikka tehtäisiin tähänväliin tälläinen (pieni) koostepostaus ja tämän jälkeen voisikin olla hyvä alkaa päivittelemään tätä blogia taas enemmänkin, jotta muistaa sitten joskus vuosien päästäkin, että mitäs kaikkea sitä on tullut tehtyä tuon pörriäisen kanssa.
Huhtikuu meni treenitauolla ja ihan hirveästi ei taidettu tehdä edes omatoimisesti mitään tuon pörrön kanssa, vaikka oikeasti se vaatisi paljon enemmän treeniä, mutta jotenkin en vain saa itseäni treenaamaan tuon doggon kanssa vaikka pienellä treenillä saataisiin meidän kisavalmiutta paremmaksi.
Toukokuussa sitten aloiteltiinkin uudelleen rallyilyt ja meidän treenit menee todella tasaisesti ja tuntuu että tuo pörriäinen vaan paranee treeni treeniltä ja meno vain tasaistuu ja saadaan hommaa toimimaan paljon paremmin, sekä itsekkin opin paremmin ohjaamaan spanieliani.
Tällä treenikaudella ollaan myös onnistuttu ratkomaan ongelmia ja saatiin Paten poikittaminen istumisissa niinkin pienellä asialla, kuin käskyn vaihdolla. Aiemmin ollaan käytetty istumisissa ihan perus "Istu" käskyä, mutta koska se on yleisesti käytössä oleva käsky niin istumiset olivat mitä olivat ja nyt kun vaihdettiin istumatehtäviin käskyksi "Sivu" joka meillä on käytössä perusasennossa, istuu Pate paljon suoremmassa ja paremmin, jolloin tehtävien suorittaminen on helpompaa ja siistimpää.
Myös maahanmeno ja siellä pysyminen on alkanut olemaan paremmalla mallilla, vaikkakin se vaatii paljon treeniä edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt pitääkin vain toivoa että me saataisiin ryhmäpaikka myös kesäkauden loppupuolelle, tai sitten pitää hankkia vapaaharkka oikeus, jotta päästäisiin pitämään treenit yllä ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös kokeisiin kokeilemaan onneamme.
Ryhmäpaikasta puheen ollen, kuten varmasti otsikostakin sai selville, hain Lakken valmentajaksi Rally-tokon puolelle nyt kesän toiselle puoliskolle ja nyt vain jännitetäänkin että tuleeko mulle ryhmää, vai jäädäänkö vielä nuolemaan näppejään oman ryhmän suhteen.
Oman ryhmän saaminen jännittää tällä hetkellä jonkin verran, sillä en ole ennemmin vetänyt omaa ryhmää, joten en yhtään tiedä että miten homma sujuisi, mutta kunhan vain menee rauhassa ja kylttiä kerrallaan, niin eikähän se siitä ala sujumaan ja onneksi meidän seurasta varmasti löytyy monta auttavaa ihmistä jos jotain ongelmaa tulee ja ainahan sitä voi googlailla tietoa ja katsella youtube videoita jos meinaa mennä sormi suuhun.
Jos nyt vaikka tehtäisiin tähänväliin tälläinen (pieni) koostepostaus ja tämän jälkeen voisikin olla hyvä alkaa päivittelemään tätä blogia taas enemmänkin, jotta muistaa sitten joskus vuosien päästäkin, että mitäs kaikkea sitä on tullut tehtyä tuon pörriäisen kanssa.
Huhtikuu meni treenitauolla ja ihan hirveästi ei taidettu tehdä edes omatoimisesti mitään tuon pörrön kanssa, vaikka oikeasti se vaatisi paljon enemmän treeniä, mutta jotenkin en vain saa itseäni treenaamaan tuon doggon kanssa vaikka pienellä treenillä saataisiin meidän kisavalmiutta paremmaksi.
Toukokuussa sitten aloiteltiinkin uudelleen rallyilyt ja meidän treenit menee todella tasaisesti ja tuntuu että tuo pörriäinen vaan paranee treeni treeniltä ja meno vain tasaistuu ja saadaan hommaa toimimaan paljon paremmin, sekä itsekkin opin paremmin ohjaamaan spanieliani.
Tällä treenikaudella ollaan myös onnistuttu ratkomaan ongelmia ja saatiin Paten poikittaminen istumisissa niinkin pienellä asialla, kuin käskyn vaihdolla. Aiemmin ollaan käytetty istumisissa ihan perus "Istu" käskyä, mutta koska se on yleisesti käytössä oleva käsky niin istumiset olivat mitä olivat ja nyt kun vaihdettiin istumatehtäviin käskyksi "Sivu" joka meillä on käytössä perusasennossa, istuu Pate paljon suoremmassa ja paremmin, jolloin tehtävien suorittaminen on helpompaa ja siistimpää.
Myös maahanmeno ja siellä pysyminen on alkanut olemaan paremmalla mallilla, vaikkakin se vaatii paljon treeniä edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt pitääkin vain toivoa että me saataisiin ryhmäpaikka myös kesäkauden loppupuolelle, tai sitten pitää hankkia vapaaharkka oikeus, jotta päästäisiin pitämään treenit yllä ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös kokeisiin kokeilemaan onneamme.
Ryhmäpaikasta puheen ollen, kuten varmasti otsikostakin sai selville, hain Lakken valmentajaksi Rally-tokon puolelle nyt kesän toiselle puoliskolle ja nyt vain jännitetäänkin että tuleeko mulle ryhmää, vai jäädäänkö vielä nuolemaan näppejään oman ryhmän suhteen.
Oman ryhmän saaminen jännittää tällä hetkellä jonkin verran, sillä en ole ennemmin vetänyt omaa ryhmää, joten en yhtään tiedä että miten homma sujuisi, mutta kunhan vain menee rauhassa ja kylttiä kerrallaan, niin eikähän se siitä ala sujumaan ja onneksi meidän seurasta varmasti löytyy monta auttavaa ihmistä jos jotain ongelmaa tulee ja ainahan sitä voi googlailla tietoa ja katsella youtube videoita jos meinaa mennä sormi suuhun.
tiistai 26. maaliskuuta 2019
#222 - Käskyt hukassa ja takapään käyttö hallussa
Meidän kauden toiseksi viimeiset treenit osuivat sunnuntaille 17.3.19.
Treeneissä tehtiin puolenvaihteluita ja mukana oli tällä kertaa myös aikoinaan aksassa tutuksi tulleet putki ja muutama hyppy. Putki ja hypyt olivat juuri sen verran sopivasti lähellä toisiaan, jotta tiesin olevan liiankin hyvän mahdollisuuden siihen, että eräs nimeltä mainitsematon yli innokas spanieliristeytys voisi irrota väärään suuntaan todella herkästi, varsinkin kun itse jouduin muistamaan pitämään ohjauslinjani hieman oikealle kääntyneenä, sen sijaan että olisin ohjannut suoraan.
Kuitenkin yllätyksekseni tilanne oli täysin päinvastainen, sillä P ei irronnut sitten millään. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä putket ovat olleet meille jossain vaiheessa semmoisiakin magneetteja, että ei paremmasta väliä. Kuitenkin loppupeleissä koira tajusi mitä käsky "putkeen!" meinaa ja koira lähti oikeille poluille. Joko moodi oli vain hieman väärä tai sitten mutkaputki toimi hyvänä jarruna, mutta Paten sai helposti napattua putkelta takaisin seuruuseen eikä koira ollut jo toisessa päässä hallia, mikä olisi voinut olla meidän kohdalla ihan mahdollinenkin vaihtoehto.
Seuraaminen oli tällä kertaa paljon parempaa kuin mitä se on ollut aiemmissa treeneissä ja jollain tapaa mitä on koiransa tekemistä nähnyt ohjaajan näkökulmasta, tuntuu että sen tekeminen paranee joka kerta kun treenit ovat säännöllisesti. Tai ainakin siltä se itsestä tuntuu että tauon jälkeen ensimmäinen treenikerta on suorastaan apinoimista ja siitä seuraavat mennään vielä hieman pönttomoodissa, kunnes treeneistä kolme alkaen homma taas sujuu ja koiran meno on paljon parempaa.
Näissä treeneissä meidän ongelmaksi muodostui yllättäen kepit, jotka olivat hallin laidalla. Tästä vähän yllätyin, mutta omapa oli mokani, kun en tajunnut tätä ajatella tarpeeksi ajoissa ja pitää koiraa paremmassa kontrollissa.
Toinen puoli radasta mentiin vasemmalla ohjaten ja toinen puoli oikealla, sillä treenin teemana oli puolen vaihdokset. Vaikka ei olla hirveästi Paten kanssa treenailtu seuraamista molemmilla puolilla, tekee se kaunista seuruuta molemmilla puolilla. Meidän kompastuskivenä onkin tällä hetkellä se, kun koiran pitäisi istua viereeni perusasentoon, jotta sen saa myös pysymään siellä.
Tällä kertaa se esitteli aika kaunista takapään käyttöä, sillä se pomppasi samalla sekuntilla palkkauksen jälkeen istumaan vinottain eteeni, niin että sillä oli mahdollisuus nähdä minut paremmin. En sitten tiedä että johtuuko se siitä että koiruus on edelleen kunnon moppi, vai loppuiko sen ajatustoiminta vain lopunkin, mutta tämmöistä hän harrasteli.
Yksi kompastuskivi oli myös sarjahyppy, sillä jouduin käymään ihan reilusti merkkaamassa viimeisen esteen sekä varmaan olisi täytynyt vielä hieman jarruttaakkin koiraa, jotta sen olisi saanut kontrolliin nopeammin ja olisi päässyt yhtä matkaa maaliin.
Onneksi tuommoiset kyltit ovat tulossa vasta korkeammissa luokissa, joten meillä on hyvin aikaa treenata ne kuntoon.
Tällä viikolla edessä olisi meidän talvikauden viimeiset treenit, ennen kuin saadaan tieto siitä jotta mahduttiinko mihinkään ryhmään kesäkaudelle.
Treeneissä tehtiin puolenvaihteluita ja mukana oli tällä kertaa myös aikoinaan aksassa tutuksi tulleet putki ja muutama hyppy. Putki ja hypyt olivat juuri sen verran sopivasti lähellä toisiaan, jotta tiesin olevan liiankin hyvän mahdollisuuden siihen, että eräs nimeltä mainitsematon yli innokas spanieliristeytys voisi irrota väärään suuntaan todella herkästi, varsinkin kun itse jouduin muistamaan pitämään ohjauslinjani hieman oikealle kääntyneenä, sen sijaan että olisin ohjannut suoraan.
Kuitenkin yllätyksekseni tilanne oli täysin päinvastainen, sillä P ei irronnut sitten millään. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä putket ovat olleet meille jossain vaiheessa semmoisiakin magneetteja, että ei paremmasta väliä. Kuitenkin loppupeleissä koira tajusi mitä käsky "putkeen!" meinaa ja koira lähti oikeille poluille. Joko moodi oli vain hieman väärä tai sitten mutkaputki toimi hyvänä jarruna, mutta Paten sai helposti napattua putkelta takaisin seuruuseen eikä koira ollut jo toisessa päässä hallia, mikä olisi voinut olla meidän kohdalla ihan mahdollinenkin vaihtoehto.
Seuraaminen oli tällä kertaa paljon parempaa kuin mitä se on ollut aiemmissa treeneissä ja jollain tapaa mitä on koiransa tekemistä nähnyt ohjaajan näkökulmasta, tuntuu että sen tekeminen paranee joka kerta kun treenit ovat säännöllisesti. Tai ainakin siltä se itsestä tuntuu että tauon jälkeen ensimmäinen treenikerta on suorastaan apinoimista ja siitä seuraavat mennään vielä hieman pönttomoodissa, kunnes treeneistä kolme alkaen homma taas sujuu ja koiran meno on paljon parempaa.
Näissä treeneissä meidän ongelmaksi muodostui yllättäen kepit, jotka olivat hallin laidalla. Tästä vähän yllätyin, mutta omapa oli mokani, kun en tajunnut tätä ajatella tarpeeksi ajoissa ja pitää koiraa paremmassa kontrollissa.
Toinen puoli radasta mentiin vasemmalla ohjaten ja toinen puoli oikealla, sillä treenin teemana oli puolen vaihdokset. Vaikka ei olla hirveästi Paten kanssa treenailtu seuraamista molemmilla puolilla, tekee se kaunista seuruuta molemmilla puolilla. Meidän kompastuskivenä onkin tällä hetkellä se, kun koiran pitäisi istua viereeni perusasentoon, jotta sen saa myös pysymään siellä.
Tällä kertaa se esitteli aika kaunista takapään käyttöä, sillä se pomppasi samalla sekuntilla palkkauksen jälkeen istumaan vinottain eteeni, niin että sillä oli mahdollisuus nähdä minut paremmin. En sitten tiedä että johtuuko se siitä että koiruus on edelleen kunnon moppi, vai loppuiko sen ajatustoiminta vain lopunkin, mutta tämmöistä hän harrasteli.
Yksi kompastuskivi oli myös sarjahyppy, sillä jouduin käymään ihan reilusti merkkaamassa viimeisen esteen sekä varmaan olisi täytynyt vielä hieman jarruttaakkin koiraa, jotta sen olisi saanut kontrolliin nopeammin ja olisi päässyt yhtä matkaa maaliin.
Onneksi tuommoiset kyltit ovat tulossa vasta korkeammissa luokissa, joten meillä on hyvin aikaa treenata ne kuntoon.
Tällä viikolla edessä olisi meidän talvikauden viimeiset treenit, ennen kuin saadaan tieto siitä jotta mahduttiinko mihinkään ryhmään kesäkaudelle.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
#221 Takapään käyttöä ja aivot peliin
Sunnuntaina suunnattiin taas treeneihin ja tällä kerralla meillä oli teemana takapään käyttöä.
Näihin treeneihin lähtiessä fiilis oli hieman parempi, sillä vaikka treenejä meni peruutukseen useammat, oli viime viikon aivottomien treenien jälkeen semmoinen fiilis, että tällä kertaa spanielini saattaisi olla paremmin kulolla ja näin onneksi olikin.
Ennen kuin siirryttiin tekemään kokonaista rataa, tehtiin Paten kanssa ihan vain kuivaharjoittelua takapään käytöstä ja pienen erheen ja yrityksen kautta saatiinkin koira käyttämään jonkin verran takapäätään, vaikka kuski ei ollut koko ajan ihan tilanteen tasalla.
Seuraavalla kierroksella siirryttiinkin jo radalle ja koska koira oli hieman paremmin kuulolla, vaadin siltä jonkin verran aktiivisemmin kontaktia ja seuraamista, joka sujui näissä treeneissä kivasti ja varmasti, kunhan vain saadaan vielä treenejä aktiivisemmaksi ja vaatimustasoa nostettua niin seuraaminen paranee paranemistaan.
Tehtävät menivät myös ihan ok, istumiset tuppaavat tulemaan hieman liian nopeasti meidän kohdalla, joten niitä pitäisi kanssa treenailla varmaankin niin, että käsky tulisi jo askelta tai puolikasta ennen kylttiä, jos suoritus olisi silloin oikealla paikalla.
Näihin treeneihin lähtiessä fiilis oli hieman parempi, sillä vaikka treenejä meni peruutukseen useammat, oli viime viikon aivottomien treenien jälkeen semmoinen fiilis, että tällä kertaa spanielini saattaisi olla paremmin kulolla ja näin onneksi olikin.
Ennen kuin siirryttiin tekemään kokonaista rataa, tehtiin Paten kanssa ihan vain kuivaharjoittelua takapään käytöstä ja pienen erheen ja yrityksen kautta saatiinkin koira käyttämään jonkin verran takapäätään, vaikka kuski ei ollut koko ajan ihan tilanteen tasalla.
Seuraavalla kierroksella siirryttiinkin jo radalle ja koska koira oli hieman paremmin kuulolla, vaadin siltä jonkin verran aktiivisemmin kontaktia ja seuraamista, joka sujui näissä treeneissä kivasti ja varmasti, kunhan vain saadaan vielä treenejä aktiivisemmaksi ja vaatimustasoa nostettua niin seuraaminen paranee paranemistaan.
Tehtävät menivät myös ihan ok, istumiset tuppaavat tulemaan hieman liian nopeasti meidän kohdalla, joten niitä pitäisi kanssa treenailla varmaankin niin, että käsky tulisi jo askelta tai puolikasta ennen kylttiä, jos suoritus olisi silloin oikealla paikalla.
270 ja 230 käännökset suoritettiin meidän kohdalla vetämällä koira nenästä namin kanssa käännökseen joka toimi hyvin ja saatiinkin ihan kivoja suorituksia, vaikkakin koira karkasi välillä jonnekkin omaan suuntaansa, jolloin vain palasin muutaman askeleen taakseppäin ja otin koiran uudelleen seuruuseen ja saavuttiin kyltille uuteen yritykseen.
Koska meitä oli vain kaksi koirakkoa näissä treeneissä, kerkesimme ottamaan Paten kanssa vielä kolmannen kierroksen, joka tällä kertaa tehtiin niin, että koira joutuikin seuraamaan oikealla.
Saatiin kehuja meidän oikealla seuraamisesta ja että meidän pitäisi kuulemma siirtyä suoraan korkeampiin luokkiin, mutta jos nyt kuitenkin haettaisiin ne tulokset sieltä ALO:sta ja AVO:sta ennen niitä hullutuksia : D
Rata sujui oikealle seuratessa hyvin ja tällä pätkällä jätettiin kyltti seitsemän suorittamatta.
Hyvin menneiden treenien jälkeen motivaatio nousi taas kerran ja toivottavasti tästä jatketaan edelleen paranevaan suuntaan.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
#220 Privaatti treenit
Meillä oli muutama viikko taukoa treeneistä, sillä olin itse ainut joka olisi päässyt joka viikko paikalle, joten katsottiin paremmaksi siirtää treenit aina viikon eteenpäin, kunnes eilen viimeinkin päästiin taas treenaamisen makuun. Oltiin ainoita jotka pääsi paikalle heti treenien alettua, joten saatiinkin spanielin kanssa privaatti treeniaikaa ennen kuin muut saapuivat paikalle ja meidän oli valitettavasti pakko lähteä kotiin.
Tällä kertaa treenattiin ihan oikealla puolella meidän hallissa ja voi että kun nenä taas vei pientä spanielia...
Teemana oli asennon vaihtelu ja meillä oli kylttejä ihan ALO:sta VOI:hin ja taisi olla myös yksi MES luokan kylttikin.
Ensimmäinen tehtävä kyltti oli istu - askel & istu - kaksi askelta & istu - kolme askelta & istu. Simppeli kyltti mutta niin pirun vaativa silloin kun koira ei ota mitään kontaktia ohjaajaan... Pelkälle lähtökyltille jouduttiin jo tekemään sen verran töitä että oltaisiin samassa ajassa suoritettu varmaan parikin kylttiä radalta. Kuitenkin jossain vaiheessa korvat alkoivat pelaamaan sen verran, että saatiin jonkinlainen perusasento, joka oli kyllä kaukana siitä mitä ollaan Paten kanssa treenattu, mutta en tällä kertaa viitsinyt sitten vaatia enempää, kuin sen, että koira istuisi suhteellisen suorassa ja hakisi edes sekuntiksi kontaktin, sillä muuten ei oltaisi varmaankaan tehty mitään koko treenien aikana.
Saatiin myös jonkinlaista seuruuksi luokiteltavaa liikkumista esiin lähdön ja ensimmäisen kyltin välillä, jonka jälkeen pakka taas hajosikin koiralta kokonaan ja mitkään käskyt eivät menneet lävitse ensimmäisen kolmen kerran aikana... Kuitenkin kun tehtiin muutaman kyltin pätkää useammalla toistolla ja lopuksi hinkattiin myös tätä kylttiä, saatiin koirasta irti hieman nopeampi suoritus, vaikkakin suoritus paikka oli ihan päin prinkkalaa.
Suorituspaikkojen ja asentojen pariin on tarkoitus kyllä palata myöhemmin, mutta tällä kertaa tiesin jo ennen kun treeneihin lähdettiin että hommasta ei tulisi mitään, joten en sen vuoksi viitsinyt ruveta hinkkaamaan niitä hirveästi vaan säästän sen ensi kerralle, jolloin koiran ajattelisi olevan enemmän kuulolla jolloin treenillä on toivottavasti myös jonkinlainen haluttu lopputulos.
Radan toinen suorituskyltti oli perus istu ja sen jälkeen tuli istu-maahan kyltti. Tuo seuraava istuminen tuli hieman yllättäen varmaan myöskin sen takia, että Pate ei pysynyt kuulolla oikeastaan ollenkaan, mutta kuitenkin koiran sai jollain tavalla istumaan.
Istu-maaahan kyltti sujui sitten hieman paremmin, mutta siinä että koira pysyisi makaamassa, vaikka itse suoristuisinkin seisomaan, pitää tehdä paaaaaaaaljon treeniä, tai kehitellä jokin yhdistelmäkäsky, sillä tällä hetkellä joudun antamaan käskyt maahan ja paikka, jotta pääsen suoristumaan ilman että Pate nousee suoraan itse seisomaan. Tietenkin meidän maahan käsky on muutenkin hieman huonolla mallilla joten sitä pitäisi treenata paljon enemmän ja toivon mukaan se samalla alkaisi myös kasvattamaan maassa olon kestoa, joten ehkä vuoden lopussa mulla on hieno pieni rally-toko cockapoo.
Tällä kertaa treenattiin ihan oikealla puolella meidän hallissa ja voi että kun nenä taas vei pientä spanielia...
Teemana oli asennon vaihtelu ja meillä oli kylttejä ihan ALO:sta VOI:hin ja taisi olla myös yksi MES luokan kylttikin.
Ensimmäinen tehtävä kyltti oli istu - askel & istu - kaksi askelta & istu - kolme askelta & istu. Simppeli kyltti mutta niin pirun vaativa silloin kun koira ei ota mitään kontaktia ohjaajaan... Pelkälle lähtökyltille jouduttiin jo tekemään sen verran töitä että oltaisiin samassa ajassa suoritettu varmaan parikin kylttiä radalta. Kuitenkin jossain vaiheessa korvat alkoivat pelaamaan sen verran, että saatiin jonkinlainen perusasento, joka oli kyllä kaukana siitä mitä ollaan Paten kanssa treenattu, mutta en tällä kertaa viitsinyt sitten vaatia enempää, kuin sen, että koira istuisi suhteellisen suorassa ja hakisi edes sekuntiksi kontaktin, sillä muuten ei oltaisi varmaankaan tehty mitään koko treenien aikana.
Saatiin myös jonkinlaista seuruuksi luokiteltavaa liikkumista esiin lähdön ja ensimmäisen kyltin välillä, jonka jälkeen pakka taas hajosikin koiralta kokonaan ja mitkään käskyt eivät menneet lävitse ensimmäisen kolmen kerran aikana... Kuitenkin kun tehtiin muutaman kyltin pätkää useammalla toistolla ja lopuksi hinkattiin myös tätä kylttiä, saatiin koirasta irti hieman nopeampi suoritus, vaikkakin suoritus paikka oli ihan päin prinkkalaa.
Suorituspaikkojen ja asentojen pariin on tarkoitus kyllä palata myöhemmin, mutta tällä kertaa tiesin jo ennen kun treeneihin lähdettiin että hommasta ei tulisi mitään, joten en sen vuoksi viitsinyt ruveta hinkkaamaan niitä hirveästi vaan säästän sen ensi kerralle, jolloin koiran ajattelisi olevan enemmän kuulolla jolloin treenillä on toivottavasti myös jonkinlainen haluttu lopputulos.
Radan toinen suorituskyltti oli perus istu ja sen jälkeen tuli istu-maahan kyltti. Tuo seuraava istuminen tuli hieman yllättäen varmaan myöskin sen takia, että Pate ei pysynyt kuulolla oikeastaan ollenkaan, mutta kuitenkin koiran sai jollain tavalla istumaan.
Istu-maaahan kyltti sujui sitten hieman paremmin, mutta siinä että koira pysyisi makaamassa, vaikka itse suoristuisinkin seisomaan, pitää tehdä paaaaaaaaljon treeniä, tai kehitellä jokin yhdistelmäkäsky, sillä tällä hetkellä joudun antamaan käskyt maahan ja paikka, jotta pääsen suoristumaan ilman että Pate nousee suoraan itse seisomaan. Tietenkin meidän maahan käsky on muutenkin hieman huonolla mallilla joten sitä pitäisi treenata paljon enemmän ja toivon mukaan se samalla alkaisi myös kasvattamaan maassa olon kestoa, joten ehkä vuoden lopussa mulla on hieno pieni rally-toko cockapoo.
keskiviikko 13. helmikuuta 2019
#219 - Spanielin muisti palaa pätkissä
Viime sunnuntain rallytreenien teemana oli seuruu ja tehtiinkin vähän muokattua BH kokeen kaaviota.
Ohjaaja oli taas sitä mieltä että mennään vain kylttiä kerrallaan, mutta kuitenkin loppupeleissä käytiinkin taas koko rata lävitse ja voi pojat miten nätisti pieni villakoiraeläin tekikään seuruuta pätkissä. Kontaktin pitäminen ei ole vielä ihan hallussa, mutta mitään toko kokeeseen riittävää suoritusta ei toisaalta haetakkaan, mutta hieman se saisi olla vielä tiiviimpä ja parempaa.
Kuitenkin nyt kun koira näyttää että sieltä alkaa taas nätti seuruu löytymään on sitä helpompi alkaa taas vaatimaankin ja toivon mukaan saataisiin se hieman vielä tiiviimmäksi kurssin aikana. Välillä myös seuruu karkasi täysin siihen että koira lähtee juoksemaan eteeni, tai sitten se vain poikittaa edessäni, mutta tällöin palautin Paten perusasentoon ja aloitettiin uudella seuruu käskyllä tehtävän suorittaminen, jolloin seuruu oli taas paljon nätimpää.
Tempon muutokset (juosten, hiljempaa, normaalivauhti) olivat haastavia, sekä istuminen, mutta nekin saatiin sujumaan, vaikka niitä ei nyt niin paljoa hinkattukaan.
Viimeinen rata jouduttiin menemään täysin improvisoidulla pallopalkkauksella, sillä eräs nimeltä mainitsematon ei ollut varautunut yhtä namipussia isommalla määrällä nameja, joten meidän namit loppui ihan kesken, sillä tällä treenikerralla palkkaamista varmastikkin sai tehdä.
Tämän viikon treenejä odotetaankin innolla ja pienenä hulluna haaveena olisi mahdollisesti ilmoitella meidät ensi kuun lopussa olevaan Lakken Rally-toko Cup:in mölli ALO luokkaan, mutta katsellaan nyt vielä muutamat treenit että miten tämä lähtee sujumaan ja saataisiinko hommaa sille mallille että meidän olisi kannattavaa käydä kokeilemassa millaista tulosta me saataisiin kisoista, vaikkakin kisatilanne tarjoaa oikeastaan vain hyvää ratatreeniä, joten voipi olla jotta me käydään yksi rata tassuttelemassa lävitse.
Ohjaaja oli taas sitä mieltä että mennään vain kylttiä kerrallaan, mutta kuitenkin loppupeleissä käytiinkin taas koko rata lävitse ja voi pojat miten nätisti pieni villakoiraeläin tekikään seuruuta pätkissä. Kontaktin pitäminen ei ole vielä ihan hallussa, mutta mitään toko kokeeseen riittävää suoritusta ei toisaalta haetakkaan, mutta hieman se saisi olla vielä tiiviimpä ja parempaa.
Kuitenkin nyt kun koira näyttää että sieltä alkaa taas nätti seuruu löytymään on sitä helpompi alkaa taas vaatimaankin ja toivon mukaan saataisiin se hieman vielä tiiviimmäksi kurssin aikana. Välillä myös seuruu karkasi täysin siihen että koira lähtee juoksemaan eteeni, tai sitten se vain poikittaa edessäni, mutta tällöin palautin Paten perusasentoon ja aloitettiin uudella seuruu käskyllä tehtävän suorittaminen, jolloin seuruu oli taas paljon nätimpää.
Tempon muutokset (juosten, hiljempaa, normaalivauhti) olivat haastavia, sekä istuminen, mutta nekin saatiin sujumaan, vaikka niitä ei nyt niin paljoa hinkattukaan.
Viimeinen rata jouduttiin menemään täysin improvisoidulla pallopalkkauksella, sillä eräs nimeltä mainitsematon ei ollut varautunut yhtä namipussia isommalla määrällä nameja, joten meidän namit loppui ihan kesken, sillä tällä treenikerralla palkkaamista varmastikkin sai tehdä.
Tämän viikon treenejä odotetaankin innolla ja pienenä hulluna haaveena olisi mahdollisesti ilmoitella meidät ensi kuun lopussa olevaan Lakken Rally-toko Cup:in mölli ALO luokkaan, mutta katsellaan nyt vielä muutamat treenit että miten tämä lähtee sujumaan ja saataisiinko hommaa sille mallille että meidän olisi kannattavaa käydä kokeilemassa millaista tulosta me saataisiin kisoista, vaikkakin kisatilanne tarjoaa oikeastaan vain hyvää ratatreeniä, joten voipi olla jotta me käydään yksi rata tassuttelemassa lävitse.
tiistai 5. helmikuuta 2019
#218 - Jotain hyvää jotain huonoa
Viime sunnuntaina päästiin viimein Paten kanssa ensimmäisen kerran treeneihin ja pakko on sanoa, että ohjaajan odotukset eivät olleet korkealla sen suhteen että saataisiin mitään aikaan koko treeneissä.
Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.
Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä rataa alkuun vain kolmen kyltin pätkässä, mutta jossain vaiheessa huomasinkin että mentiinkin koko rata heti ensimmäisellä kerralla lävitse.
Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)
Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.
Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.
Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.
Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)
Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.
Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.
tiistai 1. tammikuuta 2019
#217 - 2019 ja paluu treeniin
Ensivuonna päästään viimein palaamaan aktiivisen treenin pariin, sillä saatiin Paten kanssa ryhmäpaikka alkavalle kaudelle rallytokoon joten ainakin kevään ajan treenaillaan pojan kanssa aktiivisesti ja toivon mukaan myös kesälle ja syksylle saataisiin ryhmäpaikat jos vaikka viimein päästäisiin kokeeseenkin.
Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.
Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.
Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.
Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.
Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.
Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.
perjantai 14. syyskuuta 2018
#216 - Kun treeni ei suju
Nyt kun asun paljon lähempänä Patea, on koiran kanssa tullut aloitettua treenit hiljalleen. Ensimmäisen kerran treenailtiin pojan kanssa ihan vain kotona muutamaan otteeseen perusasentoa ja tällöin koira toimi hyvin, mutta auta armias kun siirrettiin meidän treenit ulos ja alettiin vaatimaankin vähän enemmän pienen aivoilta.
Treenipaikaksi valikoitui entisen ala-asteeni kenttä jonne tein meille kaksi kolmen kyltin pätkää, joista olisi saanut käännöksen kanssa pienen seitsemän tehtävän radan. Kuitenkin omat kylttipidikkeeni ovat sen verran hassuja normaalilla a4:sella, että joko kyltti tulisi olla käännettynä pystyyn tai paperin oltava vähän isompi, sillä nyt ei ollut mitään toivoa siitä, että kyltit olisivat pysyneet paikallaan.
Päädyttiinkin nopeasti siis hylkäämään kyltit ja jatkettiin seuraamisen treenauksella, sillä meillä on siinä vielä paljon tehtävää ainakin jos halutaan saada se edes osaksi paljon siistimmän näköiseksi ja tuntuiseksi kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä sieltä täältä löytyy pari kolme askelta missä koiralla on kunnollinen kontakti minuun, mutta Paten sijainti on vähän liian irti. En tietenkään ole hakemassa ihan täydellistä toko seuraamista, mutta jos saataisiin edes sentin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktissa pysyväksi tätä meidän räpellystä niin voitaisiin saada muutama pisteen puolikas enemmän.
Tällä kertaa meidän isoimmaksi ongelmaksi muodostui palkkaaminen. Aloitin treenit namipalkalla, mutta aina jos nami tipahti, ei koiran keskittyminen riittänyt yhtään siihen että oltaisiin vain jatkettu eteenpäin ja poimittu nami myöhemmin matkaan tai unohdettu se kokonaan. Tippuneiden namien jälkeen meni myös todella pitkään että sain Paten taas kuuntelemaan ja toimimaan kunnolla joten lopetettiin muutaman yrityksen jälkeen namipalkkaus ja vaihdettiin palkkaus naksuttimeen, joka toimi paljon paremmin ja aina seuraus suoran päässä koira sai myös namin.
Jos seuraat meitä instagramissa olet varmastikkin jo nähnyt videon näistä treeneistä ja tuolta videolta kuulee hyvin, miten naksuttelen koiralle todella tiuhaan tahtiin. Kokeilin myös palkata koiraa aika reippaaseen tahtiin, jotta koiralle tulisi rutiini hommasta ja että se mahdollisesti tajuaisi mitä siltä ollaan hakemassa.
Tämä toimikin yhtä virhenaksua lukuun ottamatta hyvin ja varmaankin jatketaan tästä eteenpäin naksuttimen kanssa treenejä ennen kuin keksitään jokin paljon parempi ja toimivampi palkkausmetodi.
Treenipaikaksi valikoitui entisen ala-asteeni kenttä jonne tein meille kaksi kolmen kyltin pätkää, joista olisi saanut käännöksen kanssa pienen seitsemän tehtävän radan. Kuitenkin omat kylttipidikkeeni ovat sen verran hassuja normaalilla a4:sella, että joko kyltti tulisi olla käännettynä pystyyn tai paperin oltava vähän isompi, sillä nyt ei ollut mitään toivoa siitä, että kyltit olisivat pysyneet paikallaan.
Päädyttiinkin nopeasti siis hylkäämään kyltit ja jatkettiin seuraamisen treenauksella, sillä meillä on siinä vielä paljon tehtävää ainakin jos halutaan saada se edes osaksi paljon siistimmän näköiseksi ja tuntuiseksi kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä sieltä täältä löytyy pari kolme askelta missä koiralla on kunnollinen kontakti minuun, mutta Paten sijainti on vähän liian irti. En tietenkään ole hakemassa ihan täydellistä toko seuraamista, mutta jos saataisiin edes sentin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktissa pysyväksi tätä meidän räpellystä niin voitaisiin saada muutama pisteen puolikas enemmän.
Tällä kertaa meidän isoimmaksi ongelmaksi muodostui palkkaaminen. Aloitin treenit namipalkalla, mutta aina jos nami tipahti, ei koiran keskittyminen riittänyt yhtään siihen että oltaisiin vain jatkettu eteenpäin ja poimittu nami myöhemmin matkaan tai unohdettu se kokonaan. Tippuneiden namien jälkeen meni myös todella pitkään että sain Paten taas kuuntelemaan ja toimimaan kunnolla joten lopetettiin muutaman yrityksen jälkeen namipalkkaus ja vaihdettiin palkkaus naksuttimeen, joka toimi paljon paremmin ja aina seuraus suoran päässä koira sai myös namin.
Jos seuraat meitä instagramissa olet varmastikkin jo nähnyt videon näistä treeneistä ja tuolta videolta kuulee hyvin, miten naksuttelen koiralle todella tiuhaan tahtiin. Kokeilin myös palkata koiraa aika reippaaseen tahtiin, jotta koiralle tulisi rutiini hommasta ja että se mahdollisesti tajuaisi mitä siltä ollaan hakemassa.
Tämä toimikin yhtä virhenaksua lukuun ottamatta hyvin ja varmaankin jatketaan tästä eteenpäin naksuttimen kanssa treenejä ennen kuin keksitään jokin paljon parempi ja toimivampi palkkausmetodi.
maanantai 13. elokuuta 2018
#215 Takaisin treeneihin & karkailua
Meidän on ollut ajatuksena Paten kanssa aloittaa treenaaminen jo monta kertaa, mutta sopivien namien puute on ollut hidastamassa tätä päätöstä. Onnistuin kuitenkin sunnuntaina viimein löytämään keskiseltä pojalle sopivia nameja ja viime keskiviikkona vieraillessani kotona, otin itseäni viimeinkin niskasta kiinni ja tein koiran kanssa lyhyen treenin joka sisälsi muutaman toiston.
Treenien kohteeksi valittiin perusasento, sillä haluan alkaa hiljalleen hiomaan kaikkia palikoita kohdalleen ensi vuoden rallytreenejä ajatellen jotta saadaan treeneissä mahdollisesti keskittyä ratapätkiin tai kokonaisiin ratoihin, sen sijaan että kallista treeniaikaa menisi hukkaan näihin perusjuttuihin, kun tavoitteena olisi kuitenkin viimeinkin saada niitä ALO luokan tuloksia alle ja mahdollisesti jopa luokkanousu.
Pate haki perusasennon todella hyvin ja paikka löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka koira kävikin super paljon kierroksilla. Perusasentoa haluaisin kyllä löytää tassun mitan verran eteenpäin, sillä nyt koira jää ihan vähän liian taakse omaan mieleeni.
Suunnitelmissa olisikin tässä syksyn aikana kysellä jostain treeniseuraa ja käydä treenailemassa vähän omatoimisesti jokun kanssa rallya niin treeneistä tulisikin jotain siihen asti että päästään katselemaan meille ryhmäpaikkaa vihdoin ja viimein.
Pate on alkanut nyt myös karkailemaan jonkin kumman takia, mitä se ei ole ennemmin tehnyt. En sitten tiedä että johtuuko se siitä kun koira ei muuten hirveästi mitään tee, vai onko sillä sitten jotkut muut motiivit takanaan. Kuitenkin poika on viimeiset viisi vuotta asunut samalla paikalla joten tämmöisiä karkailuja olisi olettanut tapahtuvan silloin kun se oli pentu.
Treenien kohteeksi valittiin perusasento, sillä haluan alkaa hiljalleen hiomaan kaikkia palikoita kohdalleen ensi vuoden rallytreenejä ajatellen jotta saadaan treeneissä mahdollisesti keskittyä ratapätkiin tai kokonaisiin ratoihin, sen sijaan että kallista treeniaikaa menisi hukkaan näihin perusjuttuihin, kun tavoitteena olisi kuitenkin viimeinkin saada niitä ALO luokan tuloksia alle ja mahdollisesti jopa luokkanousu.
Pate haki perusasennon todella hyvin ja paikka löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka koira kävikin super paljon kierroksilla. Perusasentoa haluaisin kyllä löytää tassun mitan verran eteenpäin, sillä nyt koira jää ihan vähän liian taakse omaan mieleeni.
Suunnitelmissa olisikin tässä syksyn aikana kysellä jostain treeniseuraa ja käydä treenailemassa vähän omatoimisesti jokun kanssa rallya niin treeneistä tulisikin jotain siihen asti että päästään katselemaan meille ryhmäpaikkaa vihdoin ja viimein.
Pate on alkanut nyt myös karkailemaan jonkin kumman takia, mitä se ei ole ennemmin tehnyt. En sitten tiedä että johtuuko se siitä kun koira ei muuten hirveästi mitään tee, vai onko sillä sitten jotkut muut motiivit takanaan. Kuitenkin poika on viimeiset viisi vuotta asunut samalla paikalla joten tämmöisiä karkailuja olisi olettanut tapahtuvan silloin kun se oli pentu.
tiistai 7. marraskuuta 2017
#209 - 2018 ja paluu treeneihin
Kuten varmasti blogin aktiivisuudestakin on huomannut, tänä vuonna emme tehneet Paten kanssa oikeastaan mitään.
Kuitenkin tämän vuoden lopulla on tarkoitus alkaa taas aktivoitumaan ja ensi vuonna tullaankin sitten palaamaan kisaradoille agilityssä ja toivottavasti myös rallyn puolella päästään kisaamaan.
Tämän vuoden lopulla on tarkoituksena aloittaa ihan nollasta ja vain lenkkeillään päivittäin erilaisissa maastoissa ja aletaan kasaamaan kauan kadotettuja lihaksia takaisin. Talven aikana varmaankin panostetaan enemmän rallytokoon kuin agilityyn, sillä unohdin alkuvuodesta maksaa seuramaksun, joten talvelle ei ole mahdollista saada omatoimioikeutta hallille. Loppuvuonna käydään myös aloittelemassa rokotusohjelma uusiksi ja toivottavasti myös päästään jossain vaiheessa mittauttamaan P uudelleen ja nähdään noustaanko me pikkumaxeihin vai jatketaanko edelleen kisaamista medeissä.
Toisaalta varmaan muutaman kerran käydään treenailemassa aksaakin hallilla, jos hallin vuokra seuran ulkopuoliselle ei ole mikään hirveän kallis. Aksassa käydään varmaan vain rallailemassa lävitse jotain hyppäri ratapätkiä ja jatketaan meidän 2on2off projektia, jos saataisiin meidän kontaktit joskus kisakuntoon ja päästäisiin nollajahtiin myös agilityradoilla.
Vuoden 2018 puolella olisi sitten tarkoituksena jatkaa aktiivista treenausta ryhmissä ja omatoimisesti, sekä alkaa myös kisaamaan. Kisoissa jatketaan meidän nollajahtia ja jos hyvin käy niin toivottavasti myös startattisiin kakkosluokassa ainakin jonkin startin verran.
Rallyn puolella toivottavasti noustaisiin AVO:on,mutta sekin on jo saavutus jos päästään edes ALO luokkiin. Rallyn puolella käydään varmaan alussa kokeilemassa onneamme epiksien puolella ja jos näyttää siltä, että meidän suoritus on semmoisella tasolla, jossa voitaisiin saada hyväksytty tulos, sitten katsellaan ihan virallista starttia meille.
Muuten jatketaankin ihan perus lenkkeilyn ja takapiharalleilun sekä velipojan kanssa painimisen merkeissä.
Kuitenkin tämän vuoden lopulla on tarkoitus alkaa taas aktivoitumaan ja ensi vuonna tullaankin sitten palaamaan kisaradoille agilityssä ja toivottavasti myös rallyn puolella päästään kisaamaan.
Tämän vuoden lopulla on tarkoituksena aloittaa ihan nollasta ja vain lenkkeillään päivittäin erilaisissa maastoissa ja aletaan kasaamaan kauan kadotettuja lihaksia takaisin. Talven aikana varmaankin panostetaan enemmän rallytokoon kuin agilityyn, sillä unohdin alkuvuodesta maksaa seuramaksun, joten talvelle ei ole mahdollista saada omatoimioikeutta hallille. Loppuvuonna käydään myös aloittelemassa rokotusohjelma uusiksi ja toivottavasti myös päästään jossain vaiheessa mittauttamaan P uudelleen ja nähdään noustaanko me pikkumaxeihin vai jatketaanko edelleen kisaamista medeissä.
Toisaalta varmaan muutaman kerran käydään treenailemassa aksaakin hallilla, jos hallin vuokra seuran ulkopuoliselle ei ole mikään hirveän kallis. Aksassa käydään varmaan vain rallailemassa lävitse jotain hyppäri ratapätkiä ja jatketaan meidän 2on2off projektia, jos saataisiin meidän kontaktit joskus kisakuntoon ja päästäisiin nollajahtiin myös agilityradoilla.
Vuoden 2018 puolella olisi sitten tarkoituksena jatkaa aktiivista treenausta ryhmissä ja omatoimisesti, sekä alkaa myös kisaamaan. Kisoissa jatketaan meidän nollajahtia ja jos hyvin käy niin toivottavasti myös startattisiin kakkosluokassa ainakin jonkin startin verran.
Rallyn puolella toivottavasti noustaisiin AVO:on,mutta sekin on jo saavutus jos päästään edes ALO luokkiin. Rallyn puolella käydään varmaan alussa kokeilemassa onneamme epiksien puolella ja jos näyttää siltä, että meidän suoritus on semmoisella tasolla, jossa voitaisiin saada hyväksytty tulos, sitten katsellaan ihan virallista starttia meille.
Muuten jatketaankin ihan perus lenkkeilyn ja takapiharalleilun sekä velipojan kanssa painimisen merkeissä.
tiistai 3. lokakuuta 2017
#208 - Mitä kuuluu?
Meistä ei ole kuulunut mitään melkein yhdeksään kuukauteen.
Tämä blogitauko on ollut toisaalta ihan suunnittelematon, mutta myös toisaalta ns. pakollinen, sillä emme ole oikeastaan tehneet mitään viimeisen yhdeksän kuukauden aikana. Reilun 400km välimatka rajoittaa hirveästi harrastamista, vaikkakin haaveet olisivat takaisin kisakentille pääsemisessä.
Ensi vuonna olisi tarkoitus kisata taas agilityn parissa ja mahdollisesti jopa startata edes jotain epävirallisia rallykisoja, jos ei sitten vaikka loppukaudesta ihan virallisissakin starteissa. Aksan puolella tarkoituksena olisi saada se ensimmäinen ei hylätty rata, olkoot sitten vaikka sadan tunnin yliajalla, pääasiana se, että saadaan ensimmäinen tuloksellinen rata.
Muuten varmaan vain ollaan ja lenkkeillään ja mahdollisesti reissataan tapaamaan muita bloggaajia tms.
Seuraavalla kerralla kun menen Patea moikkaamaan, olisi tarkoitus testata pojalle myös tuota yllä olevassa kuvassa näkyvää BOT lointa, sillä vihdoin ja viimein löysin varmaankin vuoden etsimisen jälkeen meille sopivan kokoisen ja hintaisen loimen.
Tässä kaikki tällä kertaa, ajattelin vain tulla antamaan jotain elonmerkkiä meistä pitkästä aikaa : )
lauantai 31. joulukuuta 2016
#2 2016 & 2017
Tässä postauksessa listasin vajaa vuosi sitten tavoitteita vuodelle 2016. Nyt kun vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä, on hyvä aika käydä lävitse tavoitteet ja niiden onnistuminen sekä asettaa uusia tavoitteita vuodelle 2017.
Epiksissä olisi tarkoitus jatkaa juoksemista aina kun sopivat karkelot osuvat kohdalle. Epiksistä haetaan lisää onnistumisia ja mahdollisia sijoja.
2. Lisää virallisia startteja & luokkanousu
Vuonna 2017 olisi tarkoitus jatkaa alkanutta kisauraa virallisissa muutaman startin verran ja mahdollisesti jopa ansaita luokkanousu kakkosiin.
3. Rallytoko startti
Kuluvana vuonna saatiin mukaan myös rallytoko ja olisikin mielenkiintoista käydä kokeilemassa taitojamme joko epiksissä tai vaikka ihan virallisellakin radalla.
4. Treenien aktiivisuuden ylläpito
Treeniaktiivisuus saatiin pidettyä jollain tasolla yllä, joten tulevana vuonna olisi tarkoitus treenata niin aktiivisesti kuin mahdollista sekä toivottavasti hioa myös tällä hetkellä kesken olevat esteet loppuun.
5. Mätsäreitä
2017 olisi tarkoitus myös muutama kehä kiertää jos lähipaikkakunnilla järjestettäisiin jotkin karkelot. Positiivisenä lisänä tulevat kaikki mahdolliset sijoitukset jos niitä sattuu kohdallemme osumaan.
1. Lisää epiksiä
2. Parit mätsärit
3. Aktiivista treenausta
4. Mahdollisesti virallinen startti
2015 kisattiin viisissä epiksissä yhteensä 10 starttia. Tänä vuonna startattiin 03 epiksissä yhteensä seitsemän starttia. Uusia paikkojakin saatiin meidän kalenteriin kun tammikuussa startattiin Saarijärvellä. Muuten startattiinkin vain kotona ja naapuriseurassa.
Mätsäreissä pyörähdettiin pari kertaa hakemassa sinisiä nauhoa ja sinisten kakkossija.
Aktiivinen treenaus oli alkuvuodesta vähän heikolla ryhmäpaikattomuuden vuoksi, mutta jonkin verran päästiin pitämään myös treenausta yllä. Myös muuttoni söi meidän mahdollisuuksia treenata aktiivisesti, mutta aina kotona ollessani ollaan pyritty treenaamaan jotain lajia, joten kaippa tämän voisi sanoa onnistuneen.
Virallinen startti antoi odottaa itseään kun ensin helmikuun Lagun kisat jätettiin ihan treenien kannalta pois ja käännettiin katseet kohti maaliskuuta jolloin taas luokattomuus siirti meidän virallista starttia eteenpäin. Kuitenkin viimein huhtikuussa päästiin starttaamaan meidän ensimmäinen virallinen agilityrata hyppyradalla, josta haettiinkin kieltohylsy.
Myös meidän toiset agilitykisat päättyi hylsyyn, sillä hakiessani ehjiä keppejä, unohdin ohjata kunnolla jolloin Pate pääsi karkaamaan väärälle esteelle. Kolmansissa kisoissa sitten taas oma ohjaukseni hajosi jonka johdosta koira löytyi putken väärästäpäästä ja tulospaperista HYL...
Myös meidän toiset agilitykisat päättyi hylsyyn, sillä hakiessani ehjiä keppejä, unohdin ohjata kunnolla jolloin Pate pääsi karkaamaan väärälle esteelle. Kolmansissa kisoissa sitten taas oma ohjaukseni hajosi jonka johdosta koira löytyi putken väärästäpäästä ja tulospaperista HYL...
Lienee turvallista sanoa että kuluneen vuoden tavoitteet saatiin täytettyä ihan lupaavasti ja voidaankin alkaa miettiä uusia haasteita vuodelle 2017.
Tavoitteet v.2017
1. EpiksiäEpiksissä olisi tarkoitus jatkaa juoksemista aina kun sopivat karkelot osuvat kohdalle. Epiksistä haetaan lisää onnistumisia ja mahdollisia sijoja.
2. Lisää virallisia startteja & luokkanousu
Vuonna 2017 olisi tarkoitus jatkaa alkanutta kisauraa virallisissa muutaman startin verran ja mahdollisesti jopa ansaita luokkanousu kakkosiin.
3. Rallytoko startti
Kuluvana vuonna saatiin mukaan myös rallytoko ja olisikin mielenkiintoista käydä kokeilemassa taitojamme joko epiksissä tai vaikka ihan virallisellakin radalla.
4. Treenien aktiivisuuden ylläpito
Treeniaktiivisuus saatiin pidettyä jollain tasolla yllä, joten tulevana vuonna olisi tarkoitus treenata niin aktiivisesti kuin mahdollista sekä toivottavasti hioa myös tällä hetkellä kesken olevat esteet loppuun.
5. Mätsäreitä
2017 olisi tarkoitus myös muutama kehä kiertää jos lähipaikkakunnilla järjestettäisiin jotkin karkelot. Positiivisenä lisänä tulevat kaikki mahdolliset sijoitukset jos niitä sattuu kohdallemme osumaan.
lauantai 27. elokuuta 2016
#203 Vastauksia
Ilmeisesti asustelet Etelä-Pohjanmaan alueella. Millainen paikka se on koirien kanssa harrastaa? Onko hyviä mahdollisuuksia harrastamiseen (agilityn kannalta ja jos tiedät muista lajeista)?
Etelä-Pohjanmaa on mielestäni ihan hyvä paikka harrastaa koirien kanssa. Koko maakunnan harrastetarjonnasta minulla ei ole kunnollista tietoa, mutta ainakin lähikunnat (Lapua, Seinäjoki, Kauhava) tarjoavat hyvät treenimahdollisuudet.
Jokaisen paikkakunnan seura tarjoaa agilitykoulutusta ja mm. omalta seuraltani eli LAKKE:lta löytyy kaksi hyvää kesäkenttää sekä talvihalli. Myös naapuriseuroissa on mahdollisuus treenata halli- ja kenttä olosuhteissa.
Kaikkia mahdollisia lisälajeja en tiedä agilityn lisäksi, mutta ainakin rallytokoa, doboa, frisbeetä ja tokoa on mahdollisuus harrastaa. Lapualla on myös palveluskoiraseura, joten myös palveluskoirajuttuja onnistuu treenata.
Etelä-Pohjanmaa on mielestäni ihan hyvä paikka harrastaa koirien kanssa. Koko maakunnan harrastetarjonnasta minulla ei ole kunnollista tietoa, mutta ainakin lähikunnat (Lapua, Seinäjoki, Kauhava) tarjoavat hyvät treenimahdollisuudet.
Jokaisen paikkakunnan seura tarjoaa agilitykoulutusta ja mm. omalta seuraltani eli LAKKE:lta löytyy kaksi hyvää kesäkenttää sekä talvihalli. Myös naapuriseuroissa on mahdollisuus treenata halli- ja kenttä olosuhteissa.
Kaikkia mahdollisia lisälajeja en tiedä agilityn lisäksi, mutta ainakin rallytokoa, doboa, frisbeetä ja tokoa on mahdollisuus harrastaa. Lapualla on myös palveluskoiraseura, joten myös palveluskoirajuttuja onnistuu treenata.
lauantai 28. toukokuuta 2016
#196 Oivalluksia ja rallytokoilua
Tiistaina (24.5) suunnattiin taas kentälle ohjattujen treenien pariin. Ratana meillä oli haastetta antava mutta perustekniikoilla suoritettava rata.
Kepeille ohjaus oli taas alussa hakusessa, mutta kunhan vain itse tajusin ottaa mukaan jarrun, saatiin kepit menemään hyvällä mallilla ja voi että miten hienosti mun pieni kepit tekeekään!
Kutosputkeen Pate irtosi ilman mitään epäröintiä ja jollain ilveellä osasin itsekkin olla niin ajoissa, että kerkesin kutos seiskaväliin tehdä rauhassa valssin. Kasille olisi voinut tehdä saksalaisen, mutta jotenkin mun ajatus päätti lakata toimimasta juuri tuolloin, joten ei päästy lähellekkään sitä miltä saksalainen olisi pitänyt olla.
Toisella kierroksella jatkettiinkin sitten loppupätkä eli 10-22. Puomi ja A jätettiin pelistä heti aluksi pois, sillä Paten kanssa joudutaan rakentamaan meille uudelleen kontaktit, joten ei ole mitään järkeä ottaa esteitä nyt kokonaan, kun koira on unohtanut koko esteet.
16-18 väli meni mallikkaasti kiitos viime viikon treenin. 19 esteen jälkeen kuski unohti radan joten stoppasin homman siihen ja otettiin uusi yritys. Nyt loppukin sujui jo mallikkaammin ja kun saatiin vielä oma ohjaus kuntoon, sujui loppu vieläkin paremmin ja päästiinkin odottelemaan seuraavan viikon treenejä.
Torstaina (26.5) suunnattiin rallyn korvaaviin treeneihin.
Perjantaina (27.5) olikin sitten meidän normaalit viikkotreenit rallytokon parissa.
lauantai 14. toukokuuta 2016
#192 Sekametelisoppaa
13.4. Käytiin meidän ensimmäisissä näyttelyharkoissa. Meidän näyttelykokemus kun rajoittuu match show:ien kiertämiseen niin oli mukava päästä rennommin kokeilemaan menoa harkoissa. Pate oli todella hieno koiraeläin, vaikka pitkästä pöydällä seisomis tauosta johtuen pöytä on vähän jännittävä juttu.
15.4. Oli meidän toiseksi viimeiset rallytreenit talvikaudelle. Juicen kanssa sujui nämä treenit paremmin kuin viimeksi ja Paten kohdalla ei sitten taas sujunutkaan mikään...
17.4 suunnattiin taas Emma Riihon oppiin.
15.4. Oli meidän toiseksi viimeiset rallytreenit talvikaudelle. Juicen kanssa sujui nämä treenit paremmin kuin viimeksi ja Paten kohdalla ei sitten taas sujunutkaan mikään...
17.4 suunnattiin taas Emma Riihon oppiin.
Rata oli sopivan vaativa ja itselleni plussaa oli se, että radalla oli A. Ykköskakkos välissä oli heti ensimmäinen ongelma, kun en saanut itseäni tarpeeksi ajoissa alussa liikkeelle jotta oltaisiin selvitty siistimmin matkaan. Kuitenkin muutaman toiston jälkeen saatiin akka liikkeelle tarpeeksi nopeasti jotta rata saatiin sujumaan. Seuraava ongelmapaikka oli 6-7 väli jota ei piirroksessa näy oikeassa kohdassa. En meinannut aluksi keretä kääntämään Patea tarpeeksi kuutoshypyltä seiskaputkeen, minkä takia koira teki ylimääräisen kaaren. Loppupeleissä koira alkoi kääntymään tarpeeksi nopeasti ja päästiin jatkamaan rataa.
Pate oli taas vaihteeksi niin kiinni mun kädessä, jotta 10-11 välissä missä olisi taas kaivattu koiralta putkeen irtoamista, juoksin melkein koko ajan koiran päälle kun Pate ei irronnut milliäkään. Lopulta saatiin koira irtoamaan jotenkin ja päästiin jatkamaan matkaa. A:lle yllättäen stopattiinkin käskystä ja päästiin jatkamaan rataa aina 19 hypylle (piirroksessa 18) asti.
Tähän kohtaan oli ajatuksena tehdä takaaleikkaus, mutta irtoamisongelmien takia ei onnistuttu asiassa kovinkaan mainiosti, sillä jos koira irtosi niin juuri hypyn edessä loppuikin sitten usko asiaan ja kierrettiin takaisin. Kunnon käskyttämisellä saatiinkin sitten koira ylitse esteestä ja päästiin jatkamaa matkaa kohti loppua.
22.04. olikin sitten kauden päätös rallytreenit. Viimeisissä treeneissä muisteltiin täyskäännöstä vasemmalle sekä kokeiltiin merkille lähetystä ja luokse kutsua sekä sarjahyppyä. Paten kanssa saatiinkin taas muistella kuuntelemista sekä rauhallista toimintaa, kun taas Juicen kanssa homma toimi kuin rasvattu ja pikkukoira alkoi tarjoamaan samalaista seuruuta, kuin mitä ollaan totuttu näkemään kotona.
Juicen kanssa irtoamistehtävä meinasi olla vaikea, sillä Juice vain vahtasi mun käsiä, mutta kun otettiin tehtävään mukaan pallo, saatiin pikkuinen irtoamaan merkille vähän paremmin. Myös estehyppy meni Juicelta hyvin, vaikka ei olla taas pitkään aikaan tehty pojan kanssa agilityä.
Paten kanssa saikin olla oikeastaan ohjaamatta jotta koiran sai toimimaan edes jotenkin. Ehkä meillä taas alkaa sujumaan rallytokoilukin kun päästään pihakentälle ja saadaan vähän uusia maisemia harrastamiseen.
23.04. lähdettiin taas pitkästä aikaa valloittamaan match show kehiä. Käytiin aloittelemassa reilun vuoden jälkeen mätsäröintiä Ilmajoella riistavallilla ja ilmoitin Paten x-rotuisten luokkaan. Luokassa oli 8 koirakkoa ja me kisattiin numerolla 3.
Parikehässä Pate jonkin takia pelkäsi tuomaria ja saatiinkin tämän vuoksi sininen nauha. Kehä oli todella nopeasti ohitse, sillä yleensä kehässä on saanut seisotella koiraa pitkiäkin aikoja. Nauhakehässä sijoituttiinkin sijalle 2/4, joten ihan hyvä reissu ja mukava alku mätsäröinneille pitkän ajan jälkeen.
tiistai 10. toukokuuta 2016
#191 Rallyä, epiksiä ja virallisia
Postaus tulee olemaan sekametelisoppa reilun viikon treeneistä ja kisoista joten pahoittelen jo valmiiksi!
Aprillipäivänä suunnattiin molempien poikien kanssa rallytoko treeneihin. Tehtiin näissä treeneissä AVO luokan juttuja ja Juicen kanssa vain tutustuttiin osaksi halliin ja kokeiltiin muutaman kyltin suorittamista. Kyltit sujuivat hyvin vaikka pientä jännittikin hirveästi.
Paten kanssa homma sujui hyvin ja pojan seuruu oli taas askeleen parempaa.
Saman viikon sunnuntaina (3.4) suunnattiin Paten kanssa hallille Lakkelaisten epiksiin. Suurena tavoitteena oli startata kolme rataa, mutta loppupeleissä päätettiin kaikkien mielenterveyttä säästääkseen jättää leikki toisen radan jälkeen.
Molemmilla radoilla Pate rallaili vain omia teitään eikä oikestaan kuunnellut ollenkaan mun ohjausta, joten lopputuloksena ekalta radalta kolmanneksiviimeiseltä esteeltä HYL ja toiselta radalta myös HYL.
6.4 palattiin taas treenien pariin pörssitreenien merkeissä ja tehtiinkin ns. tekniikka treeniä. Aloitettiin treenit ottamalla keppejä muutamaan otteeseen jotta saatiin taas kepittelyn rytmi haltuun. Kepeiltä siirryttiin putki-kepit tehtävään. Kun saatiin tämä tehtävä onnistumaan otettiin muutaman kerran pussia josta vaihdettiin tehtäväksi putki-pussi. Muutamaan otteeseen Pate vaihtoi putkelta suuntaa kepeille ja sainkin olla tarkkana että sain koiran jatkamaan oikeaan suuntaan putken jälkeen.
Aloilteltiin myös näissä treeneissä opettelemaan taas kunnolla keinua, jota ollaan viimeksi tehty vuonna 2014. Saatiinkin meidän keinu onnistumaan oletettua paremmin kun R hidasti keinun laskeutumista kädellään eikä Pate koko aikaa viitsinyt rynnätä esteen lävitse. Lopputreeneissä otettiinkin sitten rengasta muutamaan otteeseen ja viimeisille kerroille otettiin mukaan myös putki.
Nämä olivatkin hyvät "preppi" treenit sunnuntain kisoihin.
8.4. pakattiin taas pojat autoon ja suunnattiin hallille rallytreeneihin. Juicen kanssa sujui homma jo vähän paremmin ja saatiinkin onnistumisia aikaan. Paten kanssa jatkettiin tasaista suoritusta ja keskityttiin taas osaksi vahvistamaan vasemmanpuolen seuruuta.
10.4 suunnattiinkin sitten aamusta auton nokka kohti maalahtea ja meidän ensimmäisiä virallisia agilitykilpailuja. Startattiin ykkösluokan hyppyradalla jossa tuomarina oli Sari Mikkilä.
Oman jännityksen vuoksi en saanut Pate pysymään lähdössä ja koira kävikin tekemässä kunniakierroksen josta napattiin ensimmäinen K. Seuraavat kaksi K:ta napattiin kepeiltä, joihin ensimmäinen ohjaus oli todella huono ja jännityksen takia uusintakin meni pipariksi, joten lopputulemana meillä tältä radalta HYL.
Rata oli kuitenkin ihan sujuvan oloinen, joten kunhan saadaan vain vielä enemmän kisarutiinia alle, niin varmasti aletaan myös joskus saamaan tuloksiakin, vaikka ne olisi sitten kaamealla yliajalla.
Aprillipäivänä suunnattiin molempien poikien kanssa rallytoko treeneihin. Tehtiin näissä treeneissä AVO luokan juttuja ja Juicen kanssa vain tutustuttiin osaksi halliin ja kokeiltiin muutaman kyltin suorittamista. Kyltit sujuivat hyvin vaikka pientä jännittikin hirveästi.
Paten kanssa homma sujui hyvin ja pojan seuruu oli taas askeleen parempaa.
Saman viikon sunnuntaina (3.4) suunnattiin Paten kanssa hallille Lakkelaisten epiksiin. Suurena tavoitteena oli startata kolme rataa, mutta loppupeleissä päätettiin kaikkien mielenterveyttä säästääkseen jättää leikki toisen radan jälkeen.
Molemmilla radoilla Pate rallaili vain omia teitään eikä oikestaan kuunnellut ollenkaan mun ohjausta, joten lopputuloksena ekalta radalta kolmanneksiviimeiseltä esteeltä HYL ja toiselta radalta myös HYL.
6.4 palattiin taas treenien pariin pörssitreenien merkeissä ja tehtiinkin ns. tekniikka treeniä. Aloitettiin treenit ottamalla keppejä muutamaan otteeseen jotta saatiin taas kepittelyn rytmi haltuun. Kepeiltä siirryttiin putki-kepit tehtävään. Kun saatiin tämä tehtävä onnistumaan otettiin muutaman kerran pussia josta vaihdettiin tehtäväksi putki-pussi. Muutamaan otteeseen Pate vaihtoi putkelta suuntaa kepeille ja sainkin olla tarkkana että sain koiran jatkamaan oikeaan suuntaan putken jälkeen.
Aloilteltiin myös näissä treeneissä opettelemaan taas kunnolla keinua, jota ollaan viimeksi tehty vuonna 2014. Saatiinkin meidän keinu onnistumaan oletettua paremmin kun R hidasti keinun laskeutumista kädellään eikä Pate koko aikaa viitsinyt rynnätä esteen lävitse. Lopputreeneissä otettiinkin sitten rengasta muutamaan otteeseen ja viimeisille kerroille otettiin mukaan myös putki.
 |
| Ratapiirros |
Nämä olivatkin hyvät "preppi" treenit sunnuntain kisoihin.
8.4. pakattiin taas pojat autoon ja suunnattiin hallille rallytreeneihin. Juicen kanssa sujui homma jo vähän paremmin ja saatiinkin onnistumisia aikaan. Paten kanssa jatkettiin tasaista suoritusta ja keskityttiin taas osaksi vahvistamaan vasemmanpuolen seuruuta.
10.4 suunnattiinkin sitten aamusta auton nokka kohti maalahtea ja meidän ensimmäisiä virallisia agilitykilpailuja. Startattiin ykkösluokan hyppyradalla jossa tuomarina oli Sari Mikkilä.
Oman jännityksen vuoksi en saanut Pate pysymään lähdössä ja koira kävikin tekemässä kunniakierroksen josta napattiin ensimmäinen K. Seuraavat kaksi K:ta napattiin kepeiltä, joihin ensimmäinen ohjaus oli todella huono ja jännityksen takia uusintakin meni pipariksi, joten lopputulemana meillä tältä radalta HYL.
Rata oli kuitenkin ihan sujuvan oloinen, joten kunhan saadaan vain vielä enemmän kisarutiinia alle, niin varmasti aletaan myös joskus saamaan tuloksiakin, vaikka ne olisi sitten kaamealla yliajalla.
tiistai 26. huhtikuuta 2016
#187 Pössöilyä ja rallylaamailua
Maaliskuun alussa käytiin treenailemassa hallilla omatoimisesti. En tiedä alkoiko Patella olla jo vähän liian tuttua hallissa treenaaminen sillä kuuliaisen ja toimivan koiran sijasta löytyi liian onnellinen koiraeläin joka teki melkeimpä vain sitä mitä herraa huvitti eikä viitsinyt kuunnella kartturia.
Kuitenkin kun isommat virrat oli saatu purettua, alkoi taas kartturinkin ohjeiden kuuntelu muistua mieleen ja saatiinkin ihan onnistunutta pätkää aikaan.
Samalla viikolla suunnattiinkin pörssitreeneilemään toiseen rallytoko ryhmään. Aluksi koko pieni spanieliristeytys oli sitä mieltä että hallissa on enemmän kivoja hajuja kuin mamman tarjoamat namit. Hetken herättelyn jälkeen saatiin koirakin taas jotenkin kuulolle ja päästiin tekemään rataa.
Pari ensimmäistä rataa meni vähän niin ja näin kun nenä meinasi edelleen viedä miestä, mutta hiljalleen myös se nenä nousi maasta ja kaksi viimeistä rataa olikin jo todella hienoja.
Kuitenkin kun isommat virrat oli saatu purettua, alkoi taas kartturinkin ohjeiden kuuntelu muistua mieleen ja saatiinkin ihan onnistunutta pätkää aikaan.
Samalla viikolla suunnattiinkin pörssitreeneilemään toiseen rallytoko ryhmään. Aluksi koko pieni spanieliristeytys oli sitä mieltä että hallissa on enemmän kivoja hajuja kuin mamman tarjoamat namit. Hetken herättelyn jälkeen saatiin koirakin taas jotenkin kuulolle ja päästiin tekemään rataa.
Pari ensimmäistä rataa meni vähän niin ja näin kun nenä meinasi edelleen viedä miestä, mutta hiljalleen myös se nenä nousi maasta ja kaksi viimeistä rataa olikin jo todella hienoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)