#227 - Erilaista treenaamista

Meillä oli viime lauantaina (08.02.20) hieman erilaiset treenit rally-tokon parissa, sillä perinteisen radan sijaan treenattiin niin, että meille näytettiin valmentajan toimesta aina kyltti jota treenailtiin paikalla ja samalla kentällä oli koko ryhmän koirakot.

Treenaus oli ihan mielenkiintoista, mutta ehkä hieman yksitoikkoista, ainakin kun treeniä jatkettiin koko ajan, eikä sitä oikeastaan tauotettu millään. Myös se, että treeni tapahtuu pienellä alueella alkoi jossain kohtaa olemaan puuduttavaa.

Patesta alkoi myös näkemään nopeasti että milloin se väsyi ja sen keskittyminen ei meinannut enään riittää, vaikkakin se teki muuten todella nätisti töitä ja sen kontakti oli todella hyvä ja muutenkin suorittaminen oli hyvää, vaikka se tuli hieman lentävästi halliin ja alkuun näytti siltä että sen kanssa ei voisi kuvitellakkaan treenaavansa samassa tilassa useamman koirakon kanssa ilman verryttelyä.

Välillä on ihan mukavaa treenata hieman erilaisellakin tavalla, joten siinä mielessä treeni oli myös ihan mukava :)

#226 - shoppailua ja lisää treeniä

Meidän treenit on mennyt hyvin ja vaikka treeneissä on saanut miettiä onko treenattavana ollut jänis vai villakoira mix, on treenejä saatu silti vedettyä hyvin ja suoritukset ovat menneet hyvin.

Treeneissä tehtiin askel tehtäviä ja jatkettiin samalla myös asennoissa olemista jatkamista. Paten kanssa keksittiin myös miten saadaan yhden askeleen tehtävät sujumaan paljon paremmin. Kunhan vain villakoiran aivot saatiin matkaan, oli tehtävien suorittaminen suhteellisen nopeaa ja siistiä, mutta vielä saadaan hioa menoa siihen, että voitaisiin edes alkaa ajattelemaan kisaamista.

Pate sai myös yläpuolella olevissa kuvissa näkyvän uuden pannan, sillä pojan edellinen panta alkoi olemaan niin huonossa kunnossa että uusi panta oli todellakin tarpeen.

Uusi panta on Hobbyn S kokoinen sini-musta kangas panta. Panta on pehmeä, mutta silti tukeva ja siinä on soljen kohdalla hieman puolikuristavaa pantaa muistuttava pala, vaikka se on kuitenkin ihan solkipanta. Pannalla oli hintaa 7,95€ ja pantoja löytyi myös muissa väreissa ja kokoissa. Tämän pannanhan siis ostin ihan K-supermarketista.

#225 - Takaisin rallykentille

Lauantaina 25.01.2020 oli aika palata takaisin treenauksen pariin Rally-Tokon merkeissä, kun päästiin vihdoin ja viimein meidänkin osalta aloittamaan treenit uudella kaudella. Kuukauden treenitauko ei kuulostanut ja tuntunut maailman parhaalta idealta, mutta kuten taas sain huomata, pienelle puudelimopille semmoinen tauko välillä joko sopii, tai sitten se ei sovi ja tällä kertaa tuollainen tauko oli ollut ihan hyvä ja pieni eläin oli todella hieno.

Yllä olevalla videolla näkyykin rata joka tehtiin treeneissä. Käytettiin tätä rataa myös malttamis treeninä, vaikka osan liikkeistä suoritinkin paljon nopeammin kuin osan.

Pate malttoi yllättävän hyvin, vaikka muutama kyltti olikin hieman malttamattomampia ja jos vain saadaan hieman lisää jaksamista mopille, voi siitä tulla hienokin kisapuudeli.

#223 - Mustako valmentaja? & yleisä kuulumisia

Viimeisin blogipostaus on maaliskuulta ja jotenkin vain tuntuu että tää blogin kirjoittaminen on jäänyt ihan kokonaan, vaikka kirjoitettavaa olisi vaikka ja miten.

Jos nyt vaikka tehtäisiin tähänväliin tälläinen (pieni) koostepostaus ja tämän jälkeen voisikin olla hyvä alkaa päivittelemään tätä blogia taas enemmänkin, jotta muistaa sitten joskus vuosien päästäkin, että mitäs kaikkea sitä on tullut tehtyä tuon pörriäisen kanssa.

Huhtikuu meni treenitauolla ja ihan hirveästi ei taidettu tehdä edes omatoimisesti mitään tuon pörrön kanssa, vaikka oikeasti se vaatisi paljon enemmän treeniä, mutta jotenkin en vain saa itseäni treenaamaan tuon doggon kanssa vaikka pienellä treenillä saataisiin meidän kisavalmiutta paremmaksi.

Toukokuussa sitten aloiteltiinkin uudelleen rallyilyt ja meidän treenit menee todella tasaisesti ja tuntuu että tuo pörriäinen vaan paranee treeni treeniltä ja meno vain tasaistuu ja saadaan hommaa toimimaan paljon paremmin, sekä itsekkin opin paremmin ohjaamaan spanieliani.

Tällä treenikaudella ollaan myös onnistuttu ratkomaan ongelmia ja saatiin Paten poikittaminen istumisissa niinkin pienellä asialla, kuin käskyn vaihdolla. Aiemmin ollaan käytetty istumisissa ihan perus "Istu" käskyä, mutta koska se on yleisesti käytössä oleva käsky niin istumiset olivat mitä olivat ja nyt kun vaihdettiin istumatehtäviin käskyksi "Sivu" joka meillä on käytössä perusasennossa, istuu Pate paljon suoremmassa ja paremmin, jolloin tehtävien suorittaminen on helpompaa ja siistimpää.

Myös maahanmeno ja siellä pysyminen on alkanut olemaan paremmalla mallilla, vaikkakin se vaatii paljon treeniä edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt pitääkin vain toivoa että me saataisiin ryhmäpaikka myös kesäkauden loppupuolelle, tai sitten pitää hankkia vapaaharkka oikeus, jotta päästäisiin pitämään treenit yllä ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös kokeisiin kokeilemaan onneamme.

Ryhmäpaikasta puheen ollen, kuten varmasti otsikostakin sai selville, hain Lakken valmentajaksi Rally-tokon puolelle nyt kesän toiselle puoliskolle ja nyt vain jännitetäänkin että tuleeko mulle ryhmää, vai jäädäänkö vielä nuolemaan näppejään oman ryhmän suhteen.

Oman ryhmän saaminen jännittää tällä hetkellä jonkin verran, sillä en ole ennemmin vetänyt omaa ryhmää, joten en yhtään tiedä että miten homma sujuisi, mutta kunhan vain menee rauhassa ja kylttiä kerrallaan, niin eikähän se siitä ala sujumaan ja onneksi meidän seurasta varmasti löytyy monta auttavaa ihmistä jos jotain ongelmaa tulee ja ainahan sitä voi googlailla tietoa ja katsella youtube videoita jos meinaa mennä sormi suuhun.

#222 - Käskyt hukassa ja takapään käyttö hallussa

Meidän kauden toiseksi viimeiset treenit osuivat sunnuntaille 17.3.19.

Treeneissä tehtiin puolenvaihteluita ja mukana oli tällä kertaa myös aikoinaan aksassa tutuksi tulleet putki ja muutama hyppy. Putki ja hypyt olivat juuri sen verran sopivasti lähellä toisiaan, jotta tiesin olevan liiankin hyvän mahdollisuuden siihen, että eräs nimeltä mainitsematon yli innokas spanieliristeytys voisi irrota väärään suuntaan todella herkästi, varsinkin kun itse jouduin muistamaan pitämään ohjauslinjani hieman oikealle kääntyneenä, sen sijaan että olisin ohjannut suoraan.

Kuitenkin yllätyksekseni tilanne oli täysin päinvastainen, sillä P ei irronnut sitten millään. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä putket ovat olleet meille jossain vaiheessa semmoisiakin magneetteja, että ei paremmasta väliä. Kuitenkin loppupeleissä koira tajusi mitä käsky "putkeen!" meinaa ja koira lähti oikeille poluille. Joko moodi oli vain hieman väärä tai sitten mutkaputki toimi hyvänä jarruna, mutta Paten sai helposti napattua putkelta takaisin seuruuseen eikä koira ollut jo toisessa päässä hallia, mikä olisi voinut olla meidän kohdalla ihan mahdollinenkin vaihtoehto.

Seuraaminen oli tällä kertaa paljon parempaa kuin mitä se on ollut aiemmissa treeneissä ja jollain tapaa mitä on koiransa tekemistä nähnyt ohjaajan näkökulmasta, tuntuu että sen tekeminen paranee joka kerta kun treenit ovat säännöllisesti. Tai ainakin siltä se itsestä tuntuu että tauon jälkeen ensimmäinen treenikerta on suorastaan apinoimista ja siitä seuraavat mennään vielä hieman pönttomoodissa, kunnes treeneistä kolme alkaen homma taas sujuu ja koiran meno on paljon parempaa.

Näissä treeneissä meidän ongelmaksi muodostui yllättäen kepit, jotka olivat hallin laidalla. Tästä vähän yllätyin, mutta omapa oli mokani, kun en tajunnut tätä ajatella tarpeeksi ajoissa ja pitää koiraa paremmassa kontrollissa.

Toinen puoli radasta mentiin vasemmalla ohjaten ja toinen puoli oikealla, sillä treenin teemana oli puolen vaihdokset. Vaikka ei olla hirveästi Paten kanssa treenailtu seuraamista molemmilla puolilla, tekee se kaunista seuruuta molemmilla puolilla. Meidän kompastuskivenä onkin tällä hetkellä se, kun koiran pitäisi istua viereeni perusasentoon, jotta sen saa myös pysymään siellä.

Tällä kertaa se esitteli aika kaunista takapään käyttöä, sillä se pomppasi samalla sekuntilla palkkauksen jälkeen istumaan vinottain eteeni, niin että sillä oli mahdollisuus nähdä minut paremmin. En sitten tiedä että johtuuko se siitä että koiruus on edelleen kunnon moppi, vai loppuiko sen ajatustoiminta vain lopunkin, mutta tämmöistä hän harrasteli.

Yksi kompastuskivi oli myös sarjahyppy, sillä jouduin käymään ihan reilusti merkkaamassa viimeisen esteen sekä varmaan olisi täytynyt vielä hieman jarruttaakkin koiraa, jotta sen olisi saanut kontrolliin nopeammin ja olisi päässyt yhtä matkaa maaliin.

Onneksi tuommoiset kyltit ovat tulossa vasta korkeammissa luokissa, joten meillä on hyvin aikaa treenata ne kuntoon.

Tällä viikolla edessä olisi meidän talvikauden viimeiset treenit, ennen kuin saadaan tieto siitä jotta mahduttiinko mihinkään ryhmään kesäkaudelle.

#221 Takapään käyttöä ja aivot peliin

Sunnuntaina suunnattiin taas treeneihin ja tällä kerralla meillä oli teemana takapään käyttöä.

Näihin treeneihin lähtiessä fiilis oli hieman parempi, sillä vaikka treenejä meni peruutukseen useammat, oli viime viikon aivottomien treenien jälkeen semmoinen fiilis, että tällä kertaa spanielini saattaisi olla paremmin kulolla ja näin onneksi olikin.

Ennen kuin siirryttiin tekemään kokonaista rataa, tehtiin Paten kanssa ihan vain kuivaharjoittelua takapään käytöstä ja pienen erheen ja yrityksen kautta saatiinkin koira käyttämään jonkin verran takapäätään, vaikka kuski ei ollut koko ajan ihan tilanteen tasalla.

Seuraavalla kierroksella siirryttiinkin jo radalle ja koska koira oli hieman paremmin kuulolla, vaadin siltä jonkin verran aktiivisemmin kontaktia ja seuraamista, joka sujui näissä treeneissä kivasti ja varmasti, kunhan vain saadaan vielä treenejä aktiivisemmaksi ja vaatimustasoa nostettua niin seuraaminen paranee paranemistaan.

Tehtävät menivät myös ihan ok, istumiset tuppaavat tulemaan hieman liian nopeasti meidän kohdalla, joten niitä pitäisi kanssa treenailla varmaankin niin, että käsky tulisi jo askelta tai puolikasta ennen kylttiä, jos suoritus olisi silloin oikealla paikalla.

270 ja 230 käännökset suoritettiin meidän kohdalla vetämällä koira nenästä namin kanssa käännökseen joka toimi hyvin ja saatiinkin ihan kivoja suorituksia, vaikkakin koira karkasi välillä jonnekkin omaan suuntaansa, jolloin vain palasin muutaman askeleen taakseppäin ja otin koiran uudelleen seuruuseen ja saavuttiin kyltille uuteen yritykseen.

Koska meitä oli vain kaksi koirakkoa näissä treeneissä, kerkesimme ottamaan Paten kanssa vielä kolmannen kierroksen, joka tällä kertaa tehtiin niin, että koira joutuikin seuraamaan oikealla.

Saatiin kehuja meidän oikealla seuraamisesta ja että meidän pitäisi kuulemma siirtyä suoraan korkeampiin luokkiin, mutta jos nyt kuitenkin haettaisiin ne tulokset sieltä ALO:sta ja AVO:sta ennen niitä hullutuksia : D

Rata sujui oikealle seuratessa hyvin ja tällä pätkällä jätettiin kyltti seitsemän suorittamatta.

Hyvin menneiden treenien jälkeen motivaatio nousi taas kerran ja toivottavasti tästä jatketaan edelleen paranevaan suuntaan.

#220 Privaatti treenit

Meillä oli muutama viikko taukoa treeneistä, sillä olin itse ainut joka olisi päässyt joka viikko paikalle, joten katsottiin paremmaksi siirtää treenit aina viikon eteenpäin, kunnes eilen viimeinkin päästiin taas treenaamisen makuun. Oltiin ainoita jotka pääsi paikalle heti treenien alettua, joten saatiinkin spanielin kanssa privaatti treeniaikaa ennen kuin muut saapuivat paikalle ja meidän oli valitettavasti pakko lähteä kotiin.

Tällä kertaa treenattiin ihan oikealla puolella meidän hallissa ja voi että kun nenä taas vei pientä spanielia...

Teemana oli asennon vaihtelu ja meillä oli kylttejä ihan ALO:sta VOI:hin ja taisi olla myös yksi MES luokan kylttikin.

Ensimmäinen tehtävä kyltti oli istu - askel & istu - kaksi askelta & istu - kolme askelta & istu. Simppeli kyltti mutta niin pirun vaativa silloin kun koira ei ota mitään kontaktia ohjaajaan... Pelkälle lähtökyltille jouduttiin jo tekemään sen verran töitä että oltaisiin samassa ajassa suoritettu varmaan parikin kylttiä radalta. Kuitenkin jossain vaiheessa korvat alkoivat pelaamaan sen verran, että saatiin jonkinlainen perusasento, joka oli kyllä kaukana siitä mitä ollaan Paten kanssa treenattu, mutta en tällä kertaa viitsinyt sitten vaatia enempää, kuin sen, että koira istuisi suhteellisen suorassa ja hakisi edes sekuntiksi kontaktin, sillä muuten ei oltaisi varmaankaan tehty mitään koko treenien aikana.

Saatiin myös jonkinlaista seuruuksi luokiteltavaa liikkumista esiin lähdön ja ensimmäisen kyltin välillä, jonka jälkeen pakka taas hajosikin koiralta kokonaan ja mitkään käskyt eivät menneet lävitse ensimmäisen kolmen kerran aikana... Kuitenkin kun tehtiin muutaman kyltin pätkää useammalla toistolla ja lopuksi hinkattiin myös tätä kylttiä, saatiin koirasta irti hieman nopeampi suoritus, vaikkakin suoritus paikka oli ihan päin prinkkalaa.

Suorituspaikkojen ja asentojen pariin on tarkoitus kyllä palata myöhemmin, mutta tällä kertaa tiesin jo ennen kun treeneihin lähdettiin että hommasta ei tulisi mitään, joten en sen vuoksi viitsinyt ruveta hinkkaamaan niitä hirveästi vaan säästän sen ensi kerralle, jolloin koiran ajattelisi olevan enemmän kuulolla jolloin treenillä on toivottavasti myös jonkinlainen haluttu lopputulos.

Radan toinen suorituskyltti oli perus istu ja sen jälkeen tuli istu-maahan kyltti. Tuo seuraava istuminen tuli hieman yllättäen varmaan myöskin sen takia, että Pate ei pysynyt kuulolla oikeastaan ollenkaan, mutta kuitenkin koiran sai jollain tavalla istumaan.

Istu-maaahan kyltti sujui sitten hieman paremmin, mutta siinä että koira pysyisi makaamassa, vaikka itse suoristuisinkin seisomaan, pitää tehdä paaaaaaaaljon treeniä, tai kehitellä jokin yhdistelmäkäsky, sillä tällä hetkellä joudun antamaan käskyt maahan ja paikka, jotta pääsen suoristumaan ilman että Pate nousee suoraan itse seisomaan. Tietenkin meidän maahan käsky on muutenkin hieman huonolla mallilla joten sitä pitäisi treenata paljon enemmän ja toivon mukaan se samalla alkaisi myös kasvattamaan maassa olon kestoa, joten ehkä vuoden lopussa mulla on hieno pieni rally-toko cockapoo.

#219 - Spanielin muisti palaa pätkissä

Viime sunnuntain rallytreenien teemana oli seuruu ja tehtiinkin vähän muokattua BH kokeen kaaviota.

Ohjaaja oli taas sitä mieltä että mennään vain kylttiä kerrallaan, mutta kuitenkin loppupeleissä käytiinkin taas koko rata lävitse ja voi pojat miten nätisti pieni villakoiraeläin tekikään seuruuta pätkissä. Kontaktin pitäminen ei ole vielä ihan hallussa, mutta mitään toko kokeeseen riittävää suoritusta ei toisaalta haetakkaan, mutta hieman se saisi olla vielä tiiviimpä ja parempaa.

Kuitenkin nyt kun koira näyttää että sieltä alkaa taas nätti seuruu löytymään on sitä helpompi alkaa taas vaatimaankin ja toivon mukaan saataisiin se hieman vielä tiiviimmäksi kurssin aikana. Välillä myös seuruu karkasi täysin siihen että koira lähtee juoksemaan eteeni, tai sitten se vain poikittaa edessäni, mutta tällöin palautin Paten perusasentoon ja aloitettiin uudella seuruu käskyllä tehtävän suorittaminen, jolloin seuruu oli taas paljon nätimpää.

Tempon muutokset (juosten, hiljempaa, normaalivauhti) olivat haastavia, sekä istuminen, mutta nekin saatiin sujumaan, vaikka niitä ei nyt niin paljoa hinkattukaan.

Viimeinen rata jouduttiin menemään täysin improvisoidulla pallopalkkauksella, sillä eräs nimeltä mainitsematon ei ollut varautunut yhtä namipussia isommalla määrällä nameja, joten meidän namit loppui ihan kesken, sillä tällä treenikerralla palkkaamista varmastikkin sai tehdä.

Tämän viikon treenejä odotetaankin innolla ja pienenä hulluna haaveena olisi mahdollisesti ilmoitella meidät ensi kuun lopussa olevaan Lakken Rally-toko Cup:in mölli ALO luokkaan, mutta katsellaan nyt vielä muutamat treenit että miten tämä lähtee sujumaan ja saataisiinko hommaa sille mallille että meidän olisi kannattavaa käydä kokeilemassa millaista tulosta me saataisiin kisoista, vaikkakin kisatilanne tarjoaa oikeastaan vain hyvää ratatreeniä, joten voipi olla jotta me käydään yksi rata tassuttelemassa lävitse.

#218 - Jotain hyvää jotain huonoa

Viime sunnuntaina päästiin viimein Paten kanssa ensimmäisen kerran treeneihin ja pakko on sanoa, että ohjaajan odotukset eivät olleet korkealla sen suhteen että saataisiin mitään aikaan koko treeneissä.

Tehtiin treeneissä edeltävän päivän ALO:n kisarataa joka oli mukava ja helppo, vaikka hieman joutuikin miettimään että muistaako sitä että miten kylttejä suoritellaankaan.

Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä rataa alkuun vain kolmen kyltin pätkässä, mutta jossain vaiheessa huomasinkin että mentiinkin koko rata heti ensimmäisellä kerralla lävitse.

Koska kyseessä oli vain alokasluokan rata, ei kyltit olleet mitään vaikeita, vaikkakin mukana oli tuo yksi uusi kyltti (istu-askel,seiso-2askelta,istu-3askelta,maahan)

Koska meille treenitilanne on taas vaihteeksi ihan tuntematon käsite, sekä uusi halli ei pieni spanieli edes näyttänyt siltä, että siitä olisi mahdollista saada mitään pätkää seuruuta irti. Kontaktia tuo pörrökasa haki silloin tällöin mikä oli jo jotain ja joillain kylteillä jopa käskytkin menivät perille ja mm. maahan meno, mikä on meillä hankalaa ankaran treenin puutteesta, saatiin siihen malliin että apukäskyn avulla pääsin suoristamaan itseni, ennen kuin pieni villaeläin oli jo pystyssä ja menossa johonkin omaan suuntaansa.

Kaikkiaan treeneistä jäi ihan positiivinen fiilis ja kunhan päästään jatkamaan treenailuja olisi tarkoitus päivitellä että miten ne sujuvat ja katsoa että uskaltaisiko sitä jo ensi kesälle tai syksylle alkaa miettimään kokeeseen lähtemistäkin.

#217 - 2019 ja paluu treeniin

Ensivuonna päästään viimein palaamaan aktiivisen treenin pariin, sillä saatiin Paten kanssa ryhmäpaikka alkavalle kaudelle rallytokoon joten ainakin kevään ajan treenaillaan pojan kanssa aktiivisesti ja toivon mukaan myös kesälle ja syksylle saataisiin ryhmäpaikat jos vaikka viimein päästäisiin kokeeseenkin.

Haaveena olisi siis ensi vuoden aikana startata edes kerran nakkialossa tai ihan kunnon ALO luokassa pienen villakasan kanssa ja katsoa että miten meidän käy ja että olisiko meillä mitään mahdollisuutta pärjätä kisaradoilla.

Mitään huippukoirakkoahan meistä ei tule, mutta jos nyt edes vaikka rimaa hipoen saataisiin yksi tulos aikaan, niin sekin olisi jo paljon.

Treeneistä tulee varmastikkin parempaa raporttia heti kunhan vain päästään treenit aloittelemaan. Sitä ennemmin olisi kuitenkin ajatuksena jakaa jouluviikonlopulta muutama kuva mitä pienestä pörröeläimestä tuli pitkästä aikaa otettua ja toivottavasti uutta materiaalia saa reilusti uuden vuoden aikana ja kelien parantuessa kun kaikkialla ei olisi vain harmaata ja masentavaa.

#216 - Kun treeni ei suju

Nyt kun asun paljon lähempänä Patea, on koiran kanssa tullut aloitettua treenit hiljalleen. Ensimmäisen kerran treenailtiin pojan kanssa ihan vain kotona muutamaan otteeseen perusasentoa ja tällöin koira toimi hyvin, mutta auta armias kun siirrettiin meidän treenit ulos ja alettiin vaatimaankin vähän enemmän pienen aivoilta.

Treenipaikaksi valikoitui entisen ala-asteeni kenttä jonne tein meille kaksi kolmen kyltin pätkää, joista olisi saanut käännöksen kanssa pienen seitsemän tehtävän radan. Kuitenkin omat kylttipidikkeeni ovat sen verran hassuja normaalilla a4:sella, että joko kyltti tulisi olla käännettynä pystyyn tai paperin oltava vähän isompi, sillä nyt ei ollut mitään toivoa siitä, että kyltit olisivat pysyneet paikallaan.

Päädyttiinkin nopeasti siis hylkäämään kyltit ja jatkettiin seuraamisen treenauksella, sillä meillä on siinä vielä paljon tehtävää ainakin jos halutaan saada se edes osaksi paljon siistimmän näköiseksi ja tuntuiseksi kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä sieltä täältä löytyy pari kolme askelta missä koiralla on kunnollinen kontakti minuun, mutta Paten sijainti on vähän liian irti. En tietenkään ole hakemassa ihan täydellistä toko seuraamista, mutta jos saataisiin edes sentin tiiviimmäksi ja enemmän kontaktissa pysyväksi tätä meidän räpellystä niin voitaisiin saada muutama pisteen puolikas enemmän.

Tällä kertaa meidän isoimmaksi ongelmaksi muodostui palkkaaminen. Aloitin treenit namipalkalla, mutta aina jos nami tipahti, ei koiran keskittyminen riittänyt yhtään siihen että oltaisiin vain jatkettu eteenpäin ja poimittu nami myöhemmin matkaan tai unohdettu se kokonaan. Tippuneiden namien jälkeen meni myös todella pitkään että sain Paten taas kuuntelemaan ja toimimaan kunnolla joten lopetettiin muutaman yrityksen jälkeen namipalkkaus ja vaihdettiin palkkaus naksuttimeen, joka toimi paljon paremmin ja aina seuraus suoran päässä koira sai myös namin.

Jos seuraat meitä instagramissa olet varmastikkin jo nähnyt videon näistä treeneistä ja tuolta videolta kuulee hyvin, miten naksuttelen koiralle todella tiuhaan tahtiin. Kokeilin myös palkata koiraa aika reippaaseen tahtiin, jotta koiralle tulisi rutiini hommasta ja että se mahdollisesti tajuaisi mitä siltä ollaan hakemassa.

Tämä toimikin yhtä virhenaksua lukuun ottamatta hyvin ja varmaankin jatketaan tästä eteenpäin naksuttimen kanssa treenejä ennen kuin keksitään jokin paljon parempi ja toimivampi palkkausmetodi.

#215 Takaisin treeneihin & karkailua

Meidän on ollut ajatuksena Paten kanssa aloittaa treenaaminen jo monta kertaa, mutta sopivien namien puute on ollut hidastamassa tätä päätöstä. Onnistuin kuitenkin sunnuntaina viimein löytämään keskiseltä pojalle sopivia nameja ja viime keskiviikkona vieraillessani kotona, otin itseäni viimeinkin niskasta kiinni ja tein koiran kanssa lyhyen treenin joka sisälsi muutaman toiston.

Treenien kohteeksi valittiin perusasento, sillä haluan alkaa hiljalleen hiomaan kaikkia palikoita kohdalleen ensi vuoden rallytreenejä ajatellen jotta saadaan treeneissä mahdollisesti keskittyä ratapätkiin tai kokonaisiin ratoihin, sen sijaan että kallista treeniaikaa menisi hukkaan näihin perusjuttuihin, kun tavoitteena olisi kuitenkin viimeinkin saada niitä ALO luokan tuloksia alle ja mahdollisesti jopa luokkanousu.

Pate haki perusasennon todella hyvin ja paikka löytyi heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka koira kävikin super paljon kierroksilla. Perusasentoa haluaisin kyllä löytää tassun mitan verran eteenpäin, sillä nyt koira jää ihan vähän liian taakse omaan mieleeni.

Suunnitelmissa olisikin tässä syksyn aikana kysellä jostain treeniseuraa ja käydä treenailemassa vähän omatoimisesti jokun kanssa rallya niin treeneistä tulisikin jotain siihen asti että päästään katselemaan meille ryhmäpaikkaa vihdoin ja viimein.

Pate on alkanut nyt myös karkailemaan jonkin kumman takia, mitä se ei ole ennemmin tehnyt. En sitten tiedä että johtuuko se siitä kun koira ei muuten hirveästi mitään tee, vai onko sillä sitten jotkut muut motiivit takanaan. Kuitenkin poika on viimeiset viisi vuotta asunut samalla paikalla joten tämmöisiä karkailuja olisi olettanut tapahtuvan silloin kun se oli pentu.

#214 - Lenkkeilyä ja suunnitelmia tulevaan

Viimeinen kuukausi on ollut semmoista hullunmyllyä täälä blogin kulisseissa, jotta ei ole kyllä paljoa tarvinnut miettiä blogitekstien kirjoittamista. Nyt kuitenkin uusi elämä alkaa rullaamaan joten päästään taas miettimään blogitekstejä ja treenikuvioita.

Olen käynyt pariin otteeseen moikkaamassa Patea tässä kuukauden aikana, mutta silloin ei olla vielä pojan kanssa tehty mitään ihmeellisempää.

Kuitenkin nyt kun minulla oli pidempi viikonloppu, suuntasin viettämään sitä isälleni ja lähdettiinkin Paten kanssa pitkähkölle remmilenkille pitkästä aikaa. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt normaalilla remmilenkillä Paten kanssa, sillä todella usein tulee juoksutettua koiraa vain omalla takapihalla palloleikkien parissa ja yllätyksekseni sainkin huomata että pieni villakoira risteytykseni osaakin käyttäytyä remmissä siivosti ja lenkkeily olikin odotettua mukavampaa, sillä muistin Paten vetävän ihan hulluna koko lenkin ajan.

Kuitenkin Pate on tehnyt remmilenkkejä aina silloin tällöin isäni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi koira saa juosta omalla pihalla kerta tilaa ja mahdollisuuksia siihen löytyy.

Ajatuksenani on kuitenkin jatkaa remmilenkkeilyä Paten kanssa aina kun käyn koiraa moikkaamassa, sillä remmissä nätisti kulkeminen tulee olla koiralla hallussa, varsinkin kun tavoitteenamme on alkaa treenaamaan rallytokoa ihan kunnolla ja toivottavasti myös ensivuonna kisaamaan lajissa, nyt kun agiity on jäämässä meiltä kokonaan pois.

Vaikka eläinlääkäri ei tammikuussa täysin kieltänyt agilityn treenaamista, en silti halua ottaa sitä riskiä että koira menisi nopeasti paljon huonompaan kuntoon ollessaan edelleen lajin parissa täydessä treenissä ja me jätetäänkin aksat pois ja saatetaan joskus tehdä jotain putkirallia kentällä ollessamme, mutta muuten aletaan panostamaan ihan kunnolla rallyyn ja haaveissa olisi myös aloittaa Nose Workin treenaaminen.

Katselinkin jossain vaiheessa noita kursseja ja ainakin Kauhavan kennelkerho näytti järjestävän kursseja, joten jos vain paikka alkeiskurssille jostain saadaan niin ihan varmasti käydään kokeilemassa lajia jos ei sitten jatketa sitä niin pitkälle että olisi senkin parissa mahdollista kisata.

Kuitenkin kaikkein tärkeimpänä pidetään Paten kanssa vain yhdessäoloa ja hengailua ja treenaamiset ja kisat tulevat sitten kaiken muun jälkeen.

#213 - Blogin uusi vaihe

En olekkaan tainnut vielä tämän blogin puolella kertoa uutisia siitä että olen muuttamassa takaisin Etelä-pohjanmaalle. Tilanteiden muuttuessa täälä päässä oli aika tehdä päätös oman tarinansa viemisestä eteenpäin ja kummasti tuo tie tuo takaisin peltolakeuksille.

Kuitenkin paikkakuntana tulee olemaan tällä kertaa ihan eri kuin mistä matkalle lähdettiin eikä Pate tule vieläkään muuttamaan luokseni, mutta tällä kertaa asun paljon lähempänä koiraa, joten varmasti viikoittain tulee käytyä koiraa moikkaamassa ja ajatuksissa olisikin aloitella hiljalleen muistelemaan rally-tokon liikkeitä ja vähän treenailemaan jotain ratapätkää niillä kylteillä mitä meillä on jotta päästäisiin sitten vähän paremmin ensi vuonna ryhmässä tekemään hommia kunhan ensin vain ryhmäpaikka onnistutaan nappaamaan.

Rallyn lisäksi olisi tarkoitus aloitella jokin uusi laji ja olen miettinyt että otettaisiin kaveriksi nose work, sillä agilityn parissa me lopetellaan näillä tiedoilla kokonaan ellei sitten satunaisesti käydä rallittelemassa jotain putkirallia ihan hyvän mielen vuoksi sillä kovin paljoa en halua koiraa hypyttää ettei jouduta päästämään poikaa liian pian sateenkaari silloille.

Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä nose workin aloitukseen ihan kotioloissa tai mitä kannattaisi hankkia kurssin tueksi, kertokaa niitä mieluusti kommenteissa sillä itse en ole tässä vaiheessa tutustunut hirveästi tähän lajiin.

#212 Ruokavalio ongelmia

Yksipuolisen ruokavalion omistavan koiran ruokinta on todella turhauttavaa siinä vaiheessa, kun itse on toisella puolella maata ja soitetaan että koiran ruuat on loppu ja klinikka kiinni.

Tässä tilanteessa ei auta muu, kuin ottaa läppäri syliin ja alkaa googlailemaan lähistöllä olevia eläinruokakauppoja ja niiden ruokavalikoimia jos vaikka kävisi niin onnellisesti että jonkin näköinen vararuoka löytyisi viikonlopuksi ja että koiran ei tarvitsisi olla ihan surkealla ruokinnalla viikonloppua.

Huomatessasi että monta hyvää vaihtoehtoa löytyy kauppojen hyllyiltä, alkaa kivi vierähtää rinnalta jo vähäsen, kunnes sisällysluetteloa lukiessasi huomaat, että jokaisesta ruuasta löytyy järjestään jokin ruoka-aine mitä tällä hetkellä et halua koiran ruokavalioon lisätä.

Tässä vaiheessa alkaa myös heräämään kysymys siitä, miksi ihmeessä ei voisi olla semmoista ruokaa markkinoilla, missä ei olisi mitään ylimääräistä ruoka-ainetta jotta ruokatilanteet eivät kaatuisi katastrofiin aina, jos käykin semmoinen tilanne, että ruoka on täysin loppu ja sitä ei saa vakiopaikasta hankittua.

Onneksi olemassa on kuitenkin raakaruuat, mistä saa tarvittaessa hankittua apua ja lisäämällä siihen jotain ruokavaliossa jo olevaa ruoka-ainetta, joten ruokinnan saa jollain tavalla hoidettua, mutta toivon mukaan homma ei ala menemään tästä taas alamäkeen kun ruokaa joudutaan muuttamaan näin äkisti ja että päästäisiin parin viikon päästä aloittamaan uusien ruoka-aineiden lisäys ruokavalioon ihan suunnitellusti.

#211 - Missä mennään nyt?

Tammikuun jälkeen ollaan tehty paljon töitä terveys saralla ja viimeinkin aletaan olemaan siinä vaiheessa että en edes muista näin hyvää hetkeä pariin vuoteen.

P söi pari lääkekuuria korviinsa sen lisäksi että aloitettiin eliminaatio dieetti ja tällä hetkellä ollaan menty jo noin kuukauden verran ilman lääkkeitä ja koira on todella hyvässä kunnossa pelkän eliminaatio nappulan avulla. Meidän käytössä on siis Spesificin lohi-riisi nappula, mitä syötetään pelkiltään vielä ensi kuun ajan ja sen jälkeen aletaan joka kuu lisäämään joko yhtä lihaa tai yhtä viljaa kerrallaan Paten ruokavalioon ja katsotaan että mikä on ruoka-aine joka aiheuttaa kaikki ongelmat.

Omalla tavallani uskon että lihojen kohdalla ei mitään reaktiota saada aikaan, mutta viljojen kohdalla varmasti tullaan jotain reaktioa saamaan. Tarkempaa tutkimusta en ole vielä tehnyt siitä, että miten ruokavalioon saataisiin lisättyä tiettyä viljaa pelkältään, mutta tässä on onneksi vielä parisen kuukautta aikaa tehdä tutkimusta ja meillä on onneksi todella hyvä klinikka jota ollaan käytetty pitkään joten varmasti myös sieltä saadaan tarvittaessa apua.

Muuten elämään ja arkeen ei kuulu mitään ihmeellisempää, varsinkin kun asun toisella puolella suomea Pateen nähden, on harrastaminen vähän hankalaa, mutta yleensä kun kotikotona vierailen niin tulee pojan kanssa tehtyä jotain.

Blogin puolella ajattelin kirjoitella aina muutoksien tapahtuessa tästä meidän matkasta korvaongelmien parissa jos teitä vain kiinostaa seurata meidän matkaamme.

#210 Näkemiin agility

Tiistaina 30.1 koitti viimein se päivä, kun suunnattiin Paten kanssa luustokuviin. Kuvat Patelta otettiin epävirallisena, sillä koiralla ei ole kuitenkaan papereita eikä ainakaan näillä tiedoilla myöskään jalostuskäyttöä joten kuvien virallisuudella ei ole niinkään tarvetta. Tietenkin ehkä sitten joskus, jos rotu virallistuu Suomessa, katsellaan uudelleen kuvauttamista ellei nämä vanhat kuvat riitä.

Kuitenkin kuvautin pojalta koko setin eli selän, kyynärät ja polvet. Kuvista en saanut mitään kirjain raporttia, mutta eläinlääkärin sanallisen palautteen kylläkin. Kyynärä kuvat olivat puhtaat, mutta selän kuvassa oli vähän sanottavaa, seitsemännen selkänikaman ollessa muita alempana.

Myöskään polvikuvat eivät olleet täysin puhtaat ja polvista löytyikin nivelrikkoa, joka tuli päättämään meidän haaveet agilityssa kisaamisen jatkamisesta. Aksan parissa tullaan varmaan aina satunaisesti tekemään pieniä treenejä / käymään ohjatuissa satunaisesti, mutta ihan kunnollinen treenaus ja kisaaminen on meidän osalta loppu.

Lääkäri ei kieltänyt ainakaan vielä ihan täysin treenejä ja kisoja, mutta haluan itse yrittää pitää koiran mahdollisimman pitkään kunnossa, joten paras jättää homma kesken vielä kun kaikki on hyvin.

Klinikalla ollessamme hoidettiin myös Paten korvat ja mukaan lähtikin viiden päivän kipulääkekuuri sekä kahden viikon korvatipat ja lisää puhdistusnestettä, joka on muutenkin käytössä.

Mustista ja Mirristä kävin nappaamassa matkaan Avitalin flex tabletteja parantamaan nivelten kuntoa, jos vaikka saataisiin hetki aikaa lisää. Onneksi nivelrikko huomattiin aikaisessa vaiheessa, joten toivottavasti tableteista on apua ja seuraavan koiran kohdalla aletaankin syöttämään näitä heti pennusta, jotta tämmöisiltä yllätyksiltä mahdollisesti vältyttäisiin, vaikka eipä mikään varmaa ole kun kuitenkin elävistä olennoista on kyse.

#209 - 2018 ja paluu treeneihin

Kuten varmasti blogin aktiivisuudestakin on huomannut, tänä vuonna emme tehneet Paten kanssa oikeastaan mitään.

Kuitenkin tämän vuoden lopulla on tarkoitus alkaa taas aktivoitumaan ja ensi vuonna tullaankin sitten palaamaan kisaradoille agilityssä ja toivottavasti myös rallyn puolella päästään kisaamaan.

Tämän vuoden lopulla on tarkoituksena aloittaa ihan nollasta ja vain lenkkeillään päivittäin erilaisissa maastoissa ja aletaan kasaamaan kauan kadotettuja lihaksia takaisin. Talven aikana varmaankin panostetaan enemmän rallytokoon kuin agilityyn, sillä unohdin alkuvuodesta maksaa seuramaksun, joten talvelle ei ole mahdollista saada omatoimioikeutta hallille. Loppuvuonna käydään myös aloittelemassa rokotusohjelma uusiksi ja toivottavasti myös päästään jossain vaiheessa mittauttamaan P uudelleen ja nähdään noustaanko me pikkumaxeihin vai jatketaanko edelleen kisaamista medeissä.

Toisaalta varmaan muutaman kerran käydään treenailemassa aksaakin hallilla, jos hallin vuokra seuran ulkopuoliselle ei ole mikään hirveän kallis. Aksassa käydään varmaan vain rallailemassa lävitse jotain hyppäri ratapätkiä ja jatketaan meidän 2on2off projektia, jos saataisiin meidän kontaktit joskus kisakuntoon ja päästäisiin nollajahtiin myös agilityradoilla.

Vuoden 2018 puolella olisi sitten tarkoituksena jatkaa aktiivista treenausta ryhmissä ja omatoimisesti, sekä alkaa myös kisaamaan. Kisoissa jatketaan meidän nollajahtia ja jos hyvin käy niin toivottavasti myös startattisiin kakkosluokassa ainakin jonkin startin verran.

Rallyn puolella toivottavasti noustaisiin AVO:on,mutta sekin on jo saavutus jos päästään edes ALO luokkiin. Rallyn puolella käydään varmaan alussa kokeilemassa onneamme epiksien puolella ja jos näyttää siltä, että meidän suoritus on semmoisella tasolla, jossa voitaisiin saada hyväksytty tulos, sitten katsellaan ihan virallista starttia meille.

Muuten jatketaankin ihan perus lenkkeilyn ja takapiharalleilun sekä velipojan kanssa painimisen merkeissä.

#208 - Mitä kuuluu?

Meistä ei ole kuulunut mitään melkein yhdeksään kuukauteen.

Tämä blogitauko on ollut toisaalta ihan suunnittelematon, mutta myös toisaalta ns. pakollinen, sillä emme ole oikeastaan tehneet mitään viimeisen yhdeksän kuukauden aikana. Reilun 400km välimatka rajoittaa hirveästi harrastamista, vaikkakin haaveet olisivat takaisin kisakentille pääsemisessä.

Ensi vuonna olisi tarkoitus kisata taas agilityn parissa ja mahdollisesti jopa startata edes jotain epävirallisia rallykisoja, jos ei sitten vaikka loppukaudesta ihan virallisissakin starteissa. Aksan puolella tarkoituksena olisi saada se ensimmäinen ei hylätty rata, olkoot sitten vaikka sadan tunnin yliajalla, pääasiana se, että saadaan ensimmäinen tuloksellinen rata.

Muuten varmaan vain ollaan ja lenkkeillään ja mahdollisesti reissataan tapaamaan muita bloggaajia tms.

Seuraavalla kerralla kun menen Patea moikkaamaan, olisi tarkoitus testata pojalle myös tuota yllä olevassa kuvassa näkyvää BOT lointa, sillä vihdoin ja viimein löysin varmaankin vuoden etsimisen jälkeen meille sopivan kokoisen ja hintaisen loimen.

Tässä kaikki tällä kertaa, ajattelin vain tulla antamaan jotain elonmerkkiä meistä pitkästä aikaa : )

#207 - "Mitä me tehdään?"-treenit

"ei meidän kannata lähteä hallille kun oon kotona vain paripäivää ja on joulu"

"no mutta toisaalta mä kyllä haluaisin mennä treenaamaan..."

"mut viittiiks kuitenkaa mennä ku on joulu..."

"äsh, hitto kyl me mennää treenaan kerta ei tiiä et milloi pääsee seuraavaks"

Kutakuinkin tuolta kuullosti omien ajatuksieni vaihto jouluviikolla, kun mietin treeniajan varaamista hallilta lyhyelle joululomalleni.

Päädyin kuitenkin varaamaan treeniaikaa ja ihan mukavasti saatiinkin vähän treeniäkin tehtyä, vaikka taas lähdettiin hallille ilman mitään virallista ajatusta siitä että mitä meidän tulisi hallilla tehdä ja treeni suunnitelmat päätettiinkin luoda sen mukaan mitä hallilta löytyy.

Toiveissa oli, että hallilta löytyisi jokin kiva rallailurata valmiina, mutta tietenkään näin ei ollut ja jotenkin ei taas vain millään meinannut ajatus riittää siihen, että miten neljästä putkesta, A:sta, pomista ja kolmesta hypystä kasattaisiin toimiva rata, tai jokin treenipätkä.

Pienellä venkslaamisella saatiin aikaan treeniä ja aloiteltiinkin ihan vain putkirallilla, sillä jotenkin aina pitkän treenitauon jälkeen tuntuu siltä, että tuo koira ei vain pysy villoissaan hallilla, mutta aina se pääsee yllättämään sillä, että se onkin heti alusta asti ihan kunnon agiltykoiran näköinen.

Muutaman putkirallin jälkeen siirryttiin kontakteille Paten toiveesta ja saatiinkin kontaktit onnistumaan ihan hyvin, vaikka eräs proohjaaja unohti namipalkat kotiin... Kontakteja onkin ajatuksissa treenata jokaisella treenikerralla edes muutaman toiston verran, jotta ne joskus alkaisivat sujumaan paremmin.

Otettiin myös hyppyjä muutaman kerran ja niille ohjaukset onnistuivatkin yllättävän hyvin, vaikka ajattelin että en saisi millään koiraa kääntymään ohjaukseen. Myös jotain rataakin tehtiin lennosta ja saatiinkin ihan kivaa rallia aikaan.

Ensikerralla olisikin tarkoituksena jatkaa treeniä niin agilityn kuin rally-tokonkin parissa ja mahdollisesti saada jotain treenikaveria tai neuvojaa paikalle.