#203 Vastauksia

Ilmeisesti asustelet Etelä-Pohjanmaan alueella. Millainen paikka se on koirien kanssa harrastaa? Onko hyviä mahdollisuuksia harrastamiseen (agilityn kannalta ja jos tiedät muista lajeista)?

Etelä-Pohjanmaa on mielestäni ihan hyvä paikka harrastaa koirien kanssa. Koko maakunnan harrastetarjonnasta minulla ei ole kunnollista tietoa, mutta ainakin lähikunnat (Lapua, Seinäjoki, Kauhava) tarjoavat hyvät treenimahdollisuudet.

Jokaisen paikkakunnan seura tarjoaa agilitykoulutusta ja mm. omalta seuraltani eli LAKKE:lta löytyy kaksi hyvää kesäkenttää sekä talvihalli. Myös naapuriseuroissa on mahdollisuus treenata halli- ja kenttä olosuhteissa.

Kaikkia mahdollisia lisälajeja en tiedä agilityn lisäksi, mutta ainakin rallytokoa, doboa, frisbeetä ja tokoa on mahdollisuus harrastaa. Lapualla on myös palveluskoiraseura, joten myös palveluskoirajuttuja onnistuu treenata.

#202 - Blogi 3v

Kolme blogivuotta takana. Kolme vuotta blogimaailmassa on oikeastaan ihan vielä lapsen tasolla, jos miettii joitain blogeja jotka ovat olleet lähes vuosikymmenen netissä. Meille kuitenkin kolme vuotta on iso asia, sillä muutamaan otteeseen en uskonut tämän blogin näkevän tätä merkkipaalua.

Blogi on muuttunut jollain tapaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Ulkoasua ollaan hiottu, banneri on muuttunut, postaustahti on säännöllistynyt ja postauksissa ollaan käyty olemassa jäljessä ja ottamassa kiinni ja pidetty taas pidempää postaustaukoa.

On luotu blogille uusia sivuja ja muokattu vanhoja, tehty muutamia haasteita sekä pohdittu asioita. Ollaan ressattu ja päätetty mennä oman fiiliksen mukaan. Iloittu uusista lukijoista ja saatu uusia mahdollisuuksia.

Kolme vuotta on pitkä aika. 1096 menneen päivän aikana on tapahtunut kaiken näköistä joista vain murto-osa on raportoitu tänne blogiin, niistäkin negatiivisemmat osat yleensä vain jossain sivulauseessa.

Blogin alkutaipaleeseen on mahtunut vaikka ja mitä ja toivottavasti vielä saadaan kaikkea mahtavaa mahtumaan mukaan ja ainakin toiset kolme vuotta blogin mittariin lisää ikää. Näihin sanoihin ja tunnelmiin päätellään tämä lyhyt muistelo ja palataan taas 365 päivän päästä pohtimaan uudelleen blogin matkaa vähän vanhempana ja viisaampana.

#201 Miten minusta tuli koiraihminen?

Olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän tekemisissä koirien kanssa. Ollessani ihan pieni, vanhemmillani oli sekarotuinen narttu, jonka erään karkureissun seurauksena meille syntyi vahinkopentuja joista valitettavasti vain yksi jäi henkiin ja vanhempani jättivät sen kotiin.

Pentu oli uros jonka nimi oli Pippuri ja se eli suurimman osan elämästänsä ulkokoirana. Olin itse aika nuori kun koira oli meillä, joten en muista koirasta oikein tarkasti mitään. Muutamia kertoja muistan koiran olleen meillä sisällä pesuhuoneessa jossa olemisesta se ei nauttinut ollenkaan.

Ollessani itse vähän isompi, alkoi Pippuri olla jo niin vanha, ettei koiran kanssa voinut ajatellakkaan harrastavansa mitään, enkä ole ihan varma että oliko koiralla mitään isompaa peruskoulutustakaan, sillä en tiedä miten hyvin vanhempani kouluttivat koiran. Pippurin kanssa tein satunaisesti joitain lenkkejä, mutta suurimmaksi osaksi se eli vain omassa häkissään meidän etupihalla.

Lapsuudessani myös mummollani ja papallani oli koiria. Ensimmäinen koira josta minulla on jotain muistikuvia, on sekarotuinen Roope. Roope oli mummollani ja papallani -90 luvun lopussa / 2000 luvun alussa, sillä olen itse ollut vain varmaan viiden, enkä muista koirasta kunnolla mitää, muutakuin sen mitä olen vanhoilta kotivideoilta nähnyt.

Roopen jälkeen mummoni ja pappani ottivat labbis uros Rasmuksen, jonka ajalta minulla on enemmänkin muistikuvia ja muistoja, sillä aloin itsekkin olemaan jo isompi koiran aikana. Rasmuksen kanssa tuli harrastettua jonkinlaista koti agilityä, vähän tee-se-itse esteillä sekä lenkkeiltyä ja tokoiltua. Rasmuksen kanssa tuli myös uitua ja muuten vain vietettyä aikaa aina kun mummolassa oltiin.

Rasmus eli noin 13-vuotiaaksi ennen kuin se jouduttiin lopettamaan ja tämän jälkeen mulla oli lyhyt koiraton aika elämässäni. Eräällä tutullani on koiria, joita tuli nähtyä satunaisesti, mutta sellaista kunnon tuttua koiraa ei ollutkaan. Vuoden 2013 syksyllä sitten mummoni ja pappani alkoivat etsimään uutta koiraa ja onnistuin viimeinkin muutaman vuoden pehmittelyssäni ja meille muuttikin Pate.

Nyt ollaankin jo kolme vuotta opeteltu ja opittu Paten kanssa koirallista elämää ja voin sanoa että pieni puudelieläin ei varmastikkaan ole viimeinen koira joka minulla on elämäni aikana.

Millaisia tarinoita teiltä löytyy koirien kanssa olemisesta ja harrastamisesta? Linkatkaa alle omia kirjoituksianne tai kertokaa teidän tarinoitanne.

#200 Via Whatsapp

Kun mun ja Paten välillä on reilu 400km, tulee välillä saatua jotain kuvapäivityksiä koirasta Whatsapin välityksellä. Ajattelinkin nyt jakaa teidän kanssanne nämä muutamat vähän rennommat räpsyt.

#199 1095 päivää...

...mahtuu kolmeen vuoteen.

Eilen tuli tasan kolme vuotta siitä, kun pieni musta pötkylä eli Pate näki päivänvalon. Ollaan taivallettu Paten kanssa 1035 päivää joiden aikana ollaan treenattu agilityä, tokoa ja rallytokoa sekä kisattu vaihtelevalla menestyksellä agilityn parissa.

Ollaan opeteltu monta uutta taitoa ja harjoiteltu vanhoja kyllästymiseen asti.

Ollaan tavattu uusia kavereita ja vanhoja tuttuja.

Ollaan matkustettu useampi tuhat kilometriä autolla.

Ollaan nautittu elämästä.

Ollaan kastuttu ja paahduttu.

Monenlaista on mahtunut menneisiin vuosiin ja toivottavasti päästään kokemaan vielä paljon tulevien vuosien aikana!

#198 - Kysyttävää?

Blogin tulevien synttäreiden kunniaksi on mahdollista kysyä kaikkea mieltä askarruttavaa.

Vastailen kaikkiin kysymyksiin synttäripostauksessa joten kysymyksien jättöön on aikaa aina 21.08.2016 asti.

#197 Matka kisakentille

1. Mistä se homma sitten lähti?

Olin jo useamman vuoden halunnut koiraa ennen kuin 2013 hankittiin sitten Pate. Tiesin jo silloin että haluan harrastekoiran ja että ainakin kokeiltaisiin agilityä joka minua kiinnosti jo silloin kun olin erään tuttuni agilitytreenejä käynyt seuraamassa. Kun oma pentu oli kasvamassa, oltiin jo askeleen lähempänä agilitykenttiä.

2. Mitä sitten?

Kun pentu oli kasvamassa aloin seuraamaan paria eri seuraa ja odottamaan mahdollisia pentu- tai alkeiskursseja. Käytiinkin lokakuussa 2013 pentukurssilla ja helmikuussa 2014 aloitettiin pentuagility kurssilla. Kesällä 2014 siirryttiin sitten alkeiskurssille ja jatkettiin agilityn opiskelua. Toukokuussa 2015 aloitettiin alkeiskurssi LAKKE:lla ja siitä siirryttiin sitten Mölli-Mölli 1 ryhmään josta mölli 1-2 kautta mölli 3-kisaavat ryhmään.

3. Treenit mallilla, mitä muuta?

Kun treenejä ollaan saatu alle päästiin viime vuonna aloittamaan kisaaminen supermölleissä ja syksyllä myös mölliluokissa. Kun jonkin verta kokemusta haettiin epiksistä ja treenit saatiin hyvälle mallille, ilmoittelin Paten ensimmäiseen viralliseen starttin. 

4. Rekisteröinti suoritettu, treenit tehtynä & ilmoittautuminen lähetetty

Sitten vain odotellaan kisapäivää ja toivotaan parasta sekä tarkastetaan 10000000 kertaa että kaikki on varmasti hankittuna ja valmiina. Ja tietenki treenataan samalla yhtä aktiivisesti kuin ennenkin.